Työryhmät - Working groups

1) Authenticity and interconnectedness in an artificial and divided world

Christine Namdar, University of Helsinki

Mental health has shown to be a major crisis amongst our younger generations. Living in a wealthy country is no guarantee for health or well-being. Whilst our technologies allow for more forms of communication, youth still feel alone and unheard. It seems that social media platforms, as well as traditional media are contributing to divisiveness and polarisation in society. This in turn becomes a breeding ground for racialisation and indifference, yet on the other hand one of global solidarity which perhaps are signs that transformation is in process, such as Swedish activist Greta Thunberg or collectively through initiatives such as Youth for Climate Change, forcing the world to pay attention to the problems surrounding us all, asking for us to radically transform our words into action.

The UN report (UNESCO, 2021) shows that mental health in youth is linked to a lack of meaning within themselves and now knowing their place in society. Perhaps what we perceive as mental health issues are linked to virtues such as purposefulness. Youth seem to be in search for meaning and authenticity and "real" connectedness knowing what their role in society is, not a waiting room, waiting for adulthood.

We need to completely reevaluate our educational discourse. The roles of our schools and the ways in which we teach children about how to relate to each other, ways of understanding how to approach different problems in society, preparing them for life! And further our "Institutional approaches can directly impact student retention, mental health, self-esteem and community well-being" (UNESCO, 2021).

In this working group, we welcome presentations dealing with pedagogical viewpoints on the role of education in society in fostering the transformative capacity of youth, their agency, well-being, mental health and with the work towards preventing marginalisation, radicalisation/extremism.

Presentations can be given either in Swedish or English.

2) Behind social media and climate change, the development of future environmental leaders

Luisa Mendoza, Fondo Acción

InfluencerXNaturaleza is a Colombian online initiative that promotes the participation of children in environmental issues. It strengthens their skills and knowledge regarding climate change and increases their visibility as actors of change through social media. The Influencers x Naturaleza are young people aware of the importance of the fight against climate change. They lead real adaptation actions in their communities and use social networks to invite and inspire others to take care of the planet through both individual and collective actions.

For this space we propose a session to i) share our experience in an online course to train 20 teenagers as InfluencerXNaturaleza; we will share the design process of the course (i.e., assumptions, youth participation challenges, exploring context-appropiated activities), the methodology and its application, as well as the lessons of connecting boys and girls in different regions of Colombia. ii) we will invite an InfluencerXNaturaleza to join the session to tell her/his/their experience; This part of the session is crucial because it acknowledges youth agency. 

Finally, we want the InfluencerXNaturaleza to have a dialogue with a Finnish youth between 14 - 18 years old, involved in environmental projects within their school, to share ideas on how the climate crisis can be addressed from the voices of young people. The approach of this part draws on local action, global impact. InfluencerXNaturaleza is an initiative of Fondo Acción, a Colombian private fund with more than 20 years of experience in sustainable investments in the environment and children. Website: https://fondoaccion.org/home-ingles/

3) Children’s and young people’s right to participate during the COVID-19 pandemic

Alix Helfer, Finnish Youth Research Network

There has been a plethora of research on the pandemic and how that has affected different parts of society. One major concern has been on children and youth, especially concerning their right to participate. The COVID-19 restrictions have in many countries included that children and young people have not been able to go to school nor able to take part in leisure activities, nor to play in public spaces.

Children and young people who needed help from various services may have suffered from the closing down of many services. Youth work has in many areas been affected by closing of facilities, similarly as many public spaces including libraries, where children and young people normally may spend time.  

How significant has children’s and young people’s participation and influence been during the pandemic and their quality of life?  How have different groups of children and young people and their opportunities to be heard, seen and involved during the pandemic been affected? What does research reveal about effective methods and measures that have promoted participation and influence for children and young people during the COVID-19 pandemic? 

We invite abstracts and relevant research results related to children’s and young people’s situation during the corona pandemic, particularly in relation to their participation in education and leisure, and their experiences during the covid-19 pandemic. 

The working group will be organized in collaboration with the Finnish Youth Research Society and VIVE – The Danish Center for Social Science Research.

4) Kehittyvä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus

Anu Gretschel, Nuorisotutkimusseura

Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta on tutkittu Suomessa erityisesti 2000-luvulla. Tilannekuvan päivitystarve on kuitenkin jatkuva. Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka lisäävät ymmärrystä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen liittyvistä käsitteistä, tavoitteista, osaamisesta ja arvioinneista varhaiskasvatuksesta opettajankoulutukseen ja nuorisotyöhön. Työryhmän toimintaan voi osallistua myös etänä.

5) Modern day Youth Community

Mari Säisä

Community is a broad concept. Communities can be large or small and consist of family members, friends, colleagues, etc. Lehtonen (1990) has defined the community as interactive and symbolic, but as Andersson (2017) stated, one can experience togetherness although he does not personally know everyone in the community.

In this workshop we ask:

  • What is the significance of a community?
  • How does the significance vary through adolescence?
  • Who can belong to a community?
  • What kind of hierarchies does the youth community involve?
  • Has digitalization changed how the youth communities form?

We welcome papers from scholars in different stages of their careers.

6) Myytit, tabut ja todellisuus

Jaakko Helander, Hämeen ammattikorkeakoulu
Päivi Pukkila, Hämeen ammattikorkeakoulu
Taru Lilja, Jyväskylän yliopisto

Nuoret ja nuorten kanssa tehtävä työ puhuttavat aina herättäen erilaisia ja jopa jännitteisiä kysymyksiä. Onko verkossa tehtävä työ yhtä todellista tai arvokasta kuin kasvokkain tapahtuva? Voiko kohtaaminen olla yhtä aitoa livenä ja verkossa? Mitä nuorten kanssa uskalletaan ottaa puheeksi ja mitä ei? Onko monialainen työ vain fraasi vai toimivaa todellisuutta? Tässä vain muutama poiminta tämän ajan puhututtavista teemoista. 

Työryhmässä paneudumme nuorten ja nuorten kanssa työtä tekevien todellisuuksiin kutsumalla esiin nuorisotutkimusta ja -työkäytäntöjä haastavia tabuja, myyttejä, vaiettuja puheenaiheita ja ns. normaalia valtavirtaa.

Työryhmään ovat tervetulleita kaikkien tieteenalojen ja -paradigmojen rajustikin koettelevat esitykset.

7) Nuoret ja seksuaalisuudet

Marja Peltola, Tampereen yliopisto
Anu Isotalo, Tampereen yliopisto

Nuorten seksuaalisuus on teema, johon kohdistuu monenlaista yhteiskunnallisia intressejä, kontrollointipyrkimyksiä ja huolia. Muun muassa sukupuolittunut seksuaalinen häirintä, seksuaalikasvatus, seksuaalisten suhteiden ’moraali’ ja suostumuksellisuus ovat aiheuttaneet kiivasta julkista keskustelua seksuaalisuuden roolista nuorten keskuudessa. Viestintäteknologioiden arkipäiväisyys nuorten elämässä on herättänyt uudenlaisia huolia internetissä tapahtuvista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksista. Nuorten itsensä kannalta digitaalisuus ja sosiaalinen media ovat muokanneet merkittävällä tavalla paitsi suhteiden solmimisen, ylläpitämisen ja päättämisen käytäntöjä, myös mahdollisuuksia löytää kuulumisen yhteisöjä silloinkin, kun oma seksuaalinen suuntautuminen tai kokemus sukupuolesta poikkeavat arkiympäristön normeista. Nuorten arjessa digimaailman ja fyysisen maailman ihmissuhteet ja niihin liittyvät romanttiset tai seksuaaliset kokeilut eivät myöskään ole toisistaan irrallisia.

Aikuismaailman keskusteluille nuorten seksuaalisuuksista on tyypillistä se, että ne koskevat erityisellä tavalla nuorten arkea ja hyvinvointia, mutta niitä käydään pääsääntöisesti aikuistoimijoiden äänellä ja nuorten omat kokemusmaailmat sivuuttaen. Viime aikoina seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat kasvavassa määrin nousseet osaksi julkista keskustelua nuorten seksuaalisuudesta, mutta toisaalta keskustelu on edelleen monin paikoin heteronormatiivista ja nuorten keskinäiset erot sivuuttavaa.

Tässä työryhmässä käydään keskustelua seksuaalisuudesta ja sen vaihtelevista merkityksistä nuorten elämässä. Ymmärrämme seksuaalisuuden laajasti nuorten arjessa läsnä olevana ilmiönä: ei vain intiimisuhteissa toteutuvana, vaan myös identiteetteihin, vertaissuhteisiin ja (sosiaaliseen) mediaan kytkeytyvänä sekä lainsäädännöllisesti ja sosiaalisesti kontrolloituna ilmiönä, jota voi lähestyä niin yhteiskunnallisena, kasvatuksellisena, historiallisena kuin vaikkapa teknologisena kysymyksenä. Toivotamme ryhmään tervetulleeksi kaikenlaiset kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset, nuoruutta, nuoria ja seksuaalisuutta vaihtelevista tutkimusperinteistä lähestyvät esitykset.

8) Nuoret pelikulttuureissa / Young people in gaming cultures

Mikko Meriläinen, Tampereen yliopisto

Pelaaminen on osa 2020-luvun nuoruutta: nuoret pelaavat aktiivisesti niin digitaalisia kuin ei-digitaalisia pelejä, ja pelaaminen on arkinen osa vapaa-aikaa ja sosiaalisia suhteita. Pelaaminen ei ole muusta elämästä irrallinen saareke, vaan nivoutuu kiinteästi muuhun arkeen ja on vuorovaikutuksessa elämän muiden osa-alueiden kanssa. Ilmiön laajuudesta ja runsaasta mediahuomiosta huolimatta sellaista tutkimusta, joka keskittyisi tarkastelemaan pelaamista osana nuoruutta on varsin niukasti. Suuri osa nuorten pelaamisen tutkimuksesta on pelaamisen haittojen tutkimusta.

Todellisuudessa nuorten pelaaminen on huikean monipuolinen ja -muotoinen kokonaisuus. Pelien parissa rakennetaan ja etsitään omaa identiteettiä, tapetaan aikaa, rakennetaan uusia ystävyyssuhteita ja ylläpidetään vanhoja. Nuoret haaveilevat ammateista pelien parissa, nahistelevat vanhempiensa kanssa peliajoista, katsovat ja tekevät pelivideoita, pukeutuvat pelihahmoiksi ja suunnittelevat omia pelejään. Yhden pelikulttuurin sijasta kyseessä on valtava kokoelma erilaisia pelaamisen kulttuureja. Nuorten pelaamiseen kietoutuu suuria kysymyksiä esimerkiksi aikuistumisesta, identiteetistä ja itsenäistymisestä. Näiden taustalla ovat vielä suuremmat kysymykset hyvästä elämästä, vallasta ja yhteiskunnan odotuksista, vapaa-ajan ja itseohjautuvan tekemisen merkityksistä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa.

Työryhmässä käsittelemme nuorten osallistumista pelikulttuureihin niiden eri muodoissa. Nuorten pelaaminen ymmärretään arkeen tiiviisti kietoutuneena ilmiönä, johon vaikuttavat niin yksilölliset kuin yhteiskunnalliset tekijät. Työryhmään toivotaan monipuolisesti esityksiä eri tieteenaloilta ja näkökulmista, ja tarpeellisia ovat niin empiiriset tutkimukset kuin teoreettiset ja metodologiset avaukset. Nuorten pelaamista voidaan tarkastella niin yksilön, perheen, lähiyhteisön, yhteiskunnan kuin globaalin yhteisön kannalta, ja tervetulleita ovat sekä yleisemmän tason kuvaukset että erilaisten teemojen yksityiskohtaiset tarkastelut. Pelikulttuureihin osallistuminen nähdään laajasti ja inklusiivisesti: pelaaminen ei ole vain pelaamista, vaan monipuolisia kohtaamisia pelaamisen sosiaalisen maailman kanssa; ei vain tekemistä, vaan myös esimerkiksi pelaamiseen liittyviä unelmia, huolia, mielipiteitä ja muistoja.

***

Gaming culture is part of youth in the 2020s: young people are active players of both digital and non-digital games, and gaming is an everyday part of leisure and social relationships. Gaming is not an island separate from the rest of an individual’s life, but is closely intertwined and in constant interaction with other areas of everyday life. Despite being a widespread phenomenon and receiving plenty of media attention, research focusing on gaming as part of youth is scarce, with most of it exploring the risks and adverse impacts of gaming. 

In reality young people’s gaming is a hugely complex whole. Games and their surrounding cultures are places of identity construction, killing time, making new friendships and maintaining old ones. Youth dream of working with games, argue with parents over gaming times, watch and make gaming videos, dress up as gaming characters, and design their own games. Instead of a singular game culture, we have a diverse collection of game cultures. Young people’s gaming is intertwined with important questions of growing up, identity, and independence. Behind these lie even greater questions of good life, power, societal expectations, and the meanings of leisure and self-determination in a performance-oriented society.

In this working group we address young people’s participation in game cultures in their different forms. Young people’s gaming is understood as a phenomenon inseparable from everyday life and impacted by both individual and societal factors. We welcome diverse presentations from different fields and perspectives, empirical, and methodological. Young people’s game play can be examined from the points of view of the individual, the family, immediate communities, society, and the global community, and both general explorations and in-depth looks of different facets are welcom. Participation in game cultures is seen as a broad and inclusive whole: gaming is not just playing games, but diverse encounters with the social world of gaming; not just an activity, but for example also gaming-related dreams, worries, opinions, and memories.

9) Nuorten elämismaailma tutkimuksen kohteena

Ari Sivenius, Itä-Suomen yliopisto
Päivi Armila, Itä-Suomen yliopisto

Työryhmään toivotaan esitelmiä, joissa ruoditaan nuorten sosiaalisen maailman tutkimisen ehtoja aikamme digikulttuurissa. Miten lähestyä nuoren elämismaailmaa – esim. vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta – ymmärtämällä tätä todellisuutta osana digiyhteiskunnassamme ilmeneviä toiminnan, tilanteen ja kontekstin välisiä merkityssuhteita. Tarkastelun kohteeksi voi nostaa yhtä lailla nuorten omaehtoiset, nuorisokulttuurisen sosiaalisuudet kuin merkitysmaailmojen tutkimisen mahdollisuudet ja/tai haasteet. Erityisen tervetulleita ovat tietoteoreettisia ja tieteenfilosofisia ongelmia käsittelevät esitykset.

10) Nuorten seksuaalioikeudet digitaalisissa ympäristöissä

Maria Vihlman, Turun yliopisto
Sanna Spišák, Turun yliopisto

Nuoret ovat syntyneet maailmaan, jossa digitaaliset alustat, sisällöt, yhteisöt ja palvelut solahtavat osaksi elämää ja ihmissuhteita. Verkossa tapahtuva seksuaalisuus nivoutuu kiinteästi nuorten arkeen tarjoten mahdollisuuksia tietoon, nautintoon, suostumuksesta neuvotteluun, nähdyksi tulemiseen, itsensä esittämiseen omilla ehdoillaan, kehollisen ja seksuaalisen moninaisuuden näkemiseen sekä erilaisiin kontakteihin ja kohtaamisiin. Digitaalinen seksuaalisuus sisältää myös erityiskysymyksensä liittyen niin nautintoihin, haavoittuvaisuuksiin kuin siihenkin, minkälainen sisältö on sallittua nuorten suosimilla kaupallisilla alustoilla.

Seksuaalioikeudet kuuluvat jokaiselle nuorelle – myös digitaalisissa ympäristöissä. Seksuaalioikeuksilla tarkoitetaan seksuaalisuuteen liittyviä ihmisoikeuksia, jotka suojaavat yksilön mahdollisuutta elää seksuaalisuuttaan todeksi. Seksuaalioikeuksista on olemassa muutamia hieman toisistaan eroavia vakiintuneita määritelmiä. Kaikki vakiintuneet määritelmät pohjaavat kansainvälisiin ihmisoikeusperiaatteisiin ja -sopimuksiin.

Seksuaalioikeuksiin on määritelty kuuluvaksi mm. 

  • Oikeus omaan seksuaalisuuteen
  • Oikeus tietoon seksuaalisuudesta
  • Oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi
  • Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin
  • Oikeus näkyä
  • Oikeus yksityisyyteen
  • Oikeus vaikuttaa

Työryhmämme pohtii, miten nuorten seksuaalioikeudet toteutuvat digitaalisissa ympäristöissä. Olemme kiinnostuneita tavoista, joilla digitaaliset alustat järjestävät, tukevat tai rajoittavat nuorten seksuaalioikeuksia, seksuaalisuutta, nautintoja ja intiimejä ihmissuhteita. Kartoitamme myös nuorten seksuaalisuuteen ja datavetoiseen kulttuuriin liittyviä eriarvoisuuksia kysyen, miten näitä voisi minimoida. Miten erilaisista taustoista tulevien nuorten seksuaalioikeuksia voitaisiin tukea ja vahvistaa verkossa?

Kutsumme työryhmäämme tutkijoita ja opiskelijoita riippumatta akateemisen taipaleen vaiheesta. Toivotamme erittäin tervetulleiksi myös käytännön nuorisotyöstä ja/tai aktivismista kumpuavat esitykset ja näkökulmat. Noudatamme työryhmässämme turvallisemman tilan periaatteita.

11) Nuorten sosiaalisen kanssakäymisen digitalisoituminen covid-19 pandemian aikana ja sen ulkopuolella

Marianne Silvan-Lempinen, Turun yliopisto

Nuoruus on monella tavoin kriittinen elämänvaihe, jonka aikana yksilön kehityksessä tapahtuu merkittäviä biologisia, fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia. Nyky-nuorten elämää kehystävässä yhteiskunnassa myös digitalisaatiolla on oma merkittävä roolinsa. Ajanviete, keskinäinen kanssakäyminen, koulu, opiskelu ja asiointi tapahtuvat aiempaa enemmän digitaalisin välinein ja alustoin. Kiitos covid-19 pandemian, koulunkäynti, opiskelu ja muu sosiaalinen kanssakäyminen tapahtui kahden vuoden ajan lähes ekslusiivisesti etänä, digitaalisin välityksin. Voidaankin sanoa, että sosiaalinen elämä siirtyi lähes kauttaaltaan tietoverkkoon korona -pandemian ajaksi.

Työryhmässä kysytään, miten tämä kaikki on vaikuttanut nuoriin? Onko digitaalinen kanssakäyminen tullut osaksi sosiaalista kulttuuria? Olemmeko oppineet mitään tästä tilanteesta? Onko digitalisaatio isäntä vai palvelija? Miten nuoret jaksavat pandemian jälkeen? Millä tavoin otamme huomioon digitalisoitumisen yhteiskunnalliset vaikutukset tällä hetkellä nuoren ikäluokan keskuudessa? Onko digitaalinen maailma ollut koronan aikana pelastusrengas vai piru? Ymmärrämmekö enää nuorten elämää – muuttuneissa välineissä ja konteksteissa?

Erilaiset verkkokohtaamisen muodot voidaan nähdä vuorovaikutteisen kohtaamisen olennaisina täydentäjinä. Mutta miten pitkälle voidaan ajatella digitaalisten yhteyksien korvaavan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta nuorten parissa?

Työryhmään ovat tervetulleita tutkimukseen perustuvat esitykset, joissa käsitellään sosiaalisen kanssakäymisen digitalisoitumista tai koulunkäynnin, opiskelun ja muun sosiaalisen kanssakäymisen haasteita ja kokemusta pandemiarajoitusten aikana.

12) Nuorten työelämäsiirtymät ja työllistymistä tukevat palvelut

Mirja Määttä, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Frida Westerback, Helsingin yliopisto

Nuorten työllistymisen kysymyksiä ja palveluja tutkiva ja teoretisoiva, kutsumme sinut mukaan rikastuttamaan työryhmämme keskusteluja ja alueen tutkimusperinteitä.

Nuoret, joilla on haasteita työllistymisessä, käyttävät eniten työllistymistä edistäviä ja valmentavia palveluja. Palveluja käytetään tarpeeseen, mutta niiden käyttöä edellytetään usein myös sosiaaliturvan, kuten työmarkkinatuen, ehdoissa. Palvelut ja etuudet on sidottu yhteen ja niistä on tarkoitus edetä työelämään. Nuorten työllistymisen haasteet ovat yksilöllisiä, esimerkiksi koulutukseen, terveydentilaan ja työkykyyn liittyviä, mutta ne ovat myös rakenteellisia ja alueellisia – erityisesti syrjäseuduilla nuorilla ei ole laajoja työmahdollisuuksia. Työllistymistä estävät myös työelämän korkeat koulutus-, kielitaito- ja kokemusvaatimukset sekä syrjinnän eri muodot. Ratkaisuja nuorten työllistymiseen etsitään yksilöä motivoivista ja valmentavista palveluista sekä työelämän ja nuorten kohtauttamisesta ja kynnysten madaltamisesta. Keskeisiä toimijoita ovat ammattiopistot, työpajat, TE-palvelut, työllisyyden kuntakokeilut, Ohjaamot, valmennusyritykset sekä työllistymistä edistävät monialaiset yhteispalvelut.

Työllistymistä tukevia toimia on kritisoitu niiden yksilöön kohdistuvista muutospyrkimyksistä yhteiskunnan rakenteellisten muutostarpeisiin vastaamisen sijasta. Huolta on kannettu myös palvelujen stigmatisoivista vaikutuksista. Nuorten kokemukset työllistymistä tukevissa palveluissa ovat moninaisia ja niitä on tutkittu melko paljon. Keskiössä ovat olleet nuorten kokemus palvelun hyödyistä oman hyvinvoinnin ja koulutus- ja työllistymissuunnitelmien edistymisen näkökulmasta. Yksittäisten palvelujen vaikuttavuutta on arvioitu myös koulutukseen ja työhön siirtymisten näkökulmista, mutta laajempaa palveluja teoretisoivia ja palveluprosesseja tarkastelevaa tutkimusta on vähän. Miten työllistymisen tukimuotoja perustellaan, mitä niiltä odotetaan? Mitä pitkäaikaisia vaikutuksia palveluilla on? Millainen nuoruus niissä piirtyy, mikä niissä on nuorille mahdollista?

13) Nuoruus digiaikana

Kristiina Korjonen-Kuusipuro, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Juvenia
Ville-Samuli Haverinen, Itä-Suomen yliopisto
Päivi Berg, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Juvenia
Sari Tuuva-Hongisto, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Juvenia

Nuoruus ja digiteknologiat liittyvät saumattomasti yhteen, ja nuorille digitaaliset laitteet ja suhde niihin ovat hyvin arkipäiväisiä. Digitalisaatio on tuonut mukanaan paljon hyvää, ja sen uskotaan luovan yhdenvertaisia mahdollisuuksia suomalaisille nuorille. Nuoret ovatkin ottaneet erilaiset digitaaliset laitteet ja palvelut luontevaksi osaksi arkeaan. Nuorten tavat toimia verkossa ovat kuitenkin moninaisia ja yksilöllisiä, ja nuorten digitaaliset valmiudet ja motivaatio sekä halu osallistua vaihtelevat suuresti. Kaikille nuorille digitaalisuuden hyödyntäminen ei ole samalla tavalla mahdollista, ja esimerkiksi julkisten digitaalisten palvelujen löytäminen voi olla monelle haastavaa. Kaikki nuoret eivät välttämättä ole kiinnostuneita digitaalisista ympäristöistä, ja digitaalisuus voi olla vain väljä konteksti nuoruudelle. Tässä ajassa on myös hyvin paljon lasten ja nuorten digitaalisten laitteiden käyttöön kohdistuvaa huolipuhetta, lähes moraalista paniikkia: meillä on paljon puhetta ruutuajasta, sen rajoittamisesta ja tämän rajoittamisen vaatimista itsesääntelystä ja -kurista. Diginuoruuteen liittyy myös uudenlaisia uhkia ja riskejä; medialukutaidon ja -kriittisyyden merkitys korostuu. Onkin tärkeää lisätä keskustelua siitä, kuinka voisimme edistää tapoja ymmärtää nuorten elämää sekä verkossa että sen ulkopuolella yhtenäisinä sekä-että- eikä toisistaan erillisinä joko-tai-asioina. Työryhmäämme ovat tervetulleita esitykset, joissa pohditaan monenlaisista näkökulmista mitä nuoruus digiajassa oikeastaan on. Millaista on nuorten digitaalinen arki tai kulttuuri?

14) Nuoruus, digitaalisuus, valta – neuvotteluja kaupunkitilasta

Maaria Hartman, Tampereen yliopisto
Susanna Jurvanen, Nuorisotutkimusverkosto
Karla Malm, Nuorisotutkimusverkosto
Heta Mulari, Tampereen yliopisto

Millaisia mielikuvia nuoret ja nuoret aikuiset liittävät erilaisiin kaupunkitiloihin? Millaista vallankäyttöä nuoret kohtaavat julkisessa ja puolijulkisessa tilassa ja miten he itse käyttävät valtaa? Millä eri keinoilla kaupunkia voidaan ottaa haltuun ja haastaa? Millaista luovaa tekemistä nuorten ja nuorten aikuisten kaupungissa olemiseen kuuluu?

Nuorten ja nuorten aikuisten oikeudet ja oikeuksien puute erilaisiin kaupunkitiloihin ja urbaaneihin ajanviettotapoihin – esimerkiksi hengailuun, vapaaseen liikkumiseen ja luovaan toimintaan parkourista skeittaukseen ja sirkukseen – puhututtaa jatkuvasti julkisessa keskustelussa. Kaupunkitutkija Myria Georgiou on kirjoittanut kaupunkien “hegemonisista identiteeteistä”, jolla hän tarkoittaa sitä, kuinka tietyt ihmisryhmät, kulttuuriset ilmiöt ja representaatiot kaupungeista ovat valikoidusti esillä ja yleisesti hyväksyttyjä, ja toiset marginalisoituja, näkymättömissä ja vaiennettuja.

Nyky-yhteiskuntamme kaupungit ovat läpikotaisin digitaalisia ja nuorten arki kaupunkimaisissa ympäristöissä sekä kokemus kaupunkitilasta muodostuu yhtä aikaa materiaalisesti ja digitaalisesti. Näin ollen myös niin mielikuvat erilaisista paikoista kuin kuulumisen ja vierauden tunteetkin muotoutuvat digitaalisen ja materiaalisen vuoropuhelussa. 

Tässä työryhmässä syvennymme näihin kysymyksiin nuorten ja nuorten aikuisten omista paikoista kaupungissa, luovasta toiminnasta kaupunkitilassa ja kaupunkitilan haltuunottoon liittyvistä valtakamppailuista. Toivotamme tervetulleeksi sekä empiirisiä puheenvuoroja nuorista, nuoruudesta ja kaupunkitilasta että teoreettismetodologisia avauksia paikan, digitaalisuuden ja tilallisuuden merkityksistä nuorisotutkimuksessa.

Työryhmän järjestävät yhteistyössä Nuorten paikkataju ja huolet -hanke (Nuorisotutkimusverkosto) ja Into the Flow – tila, yhteisö ja alakulttuuri flowtaiteessa -hanke (Tampereen yliopisto).

15) Sukupolvien vastakkaisliike ja nuoruus aikuishuolen kohteena

Päivi Armila, Itä-Suomen yliopisto

Työryhmään kutsutaan papereita, joissa tarkastellaan nuoruuteen ja nuorten elämään kohdistuvaa aikuishuolta. Digitalisaatioimperatiivin myötä niin sanottu ”ruutuaikahuoli” on yksi keskeisimmistä nuoriin suuntautuvan moittivan katseen kohteista, mutta se ei ole suinkaan ainoa. Työryhmään mahtuu esityksiä, joissa esimerkiksi: 1) avataan erilaisia hankkeita, tutkimuksia tai muita yrityksiä, joiden puitteissa pyritään tai on pyritty ratkomaan ongelmaisiksi määriteltyjä nuoruuden olosuhteita tai 2) tarkastellaan nuoria heitä eri tavoin kasvattamaan pyrkivien aikuisten kasvatushuolen kohteina. Myös kriittisemmille esityksille nuoruuteen kohdistuvan moraalisen paniikin ikiaikaisesta luonteesta on työryhmässä tilaa.

16) Young people, digitalization and social change 

Biljana Stankovic, MA, Novi Sad ja UEF, Joensuu
Katarina Andjelkovic, University of Belgrade 

This working group welcomes papers presented in English and discussing youth as a generation born in the revolution of digital technology. The scope of the working group is thematically wide: you can present analyses dealing with digital education, digital youth work, digital participation, young people as digital agencies, and so on. Methodological papers concerning analyses of digital data are welcome as well.