Työryhmät - Working groups

1) Avoin nuorisotyö

2) Herkkätuntoiset aiheet ja voimauttavat visiot – suhteet, sukupuoli, valta ja normit nuorten elämässä

3) Kanssatutkimusta – mutta miksi ja miten? Empiirisiä, teoreettisia ja tieteenfilosofisia tarkasteluja kanssatutkimuksen kokeiluista nuorisotutkimuksen kentillä

4) Korona nuorten sukupolvikokemuksena? / Coronavirus and young people: a generational experience?

5) Koulu ja eriarvoistuva 20-luvun nuoriso

6) Lasten ja nuorten liikkuminen arjessa ja vapaalla

7) Nuoret biokapitalismin työelämässä/Young people, work and biocapitalism

8) Nuoret, kulutus ja talouden epävarmuus

9) Nuorisotyön muuttuvat toimintaympäristöt

10) Nuorten itsenäistymisen uudet kysymykset

11) Nuorten luonto- tai ympäristösuhteiden moninaisuus 2020-luvulla

12) Näkymättömät nuoret hoivaajat

13) Työelämän osallisuus ja osattomuus

14) Uusi nuoriso, vanhat haasteet? Sukupuolistuneen väkivallan kohtaaminen kouluissa

15) Yhteisöjen merkitys nuorten elämässä / Sense of community in the lives of young people

16) Young People and Digital Intimacies / Sosiaalisesti eristäytyneet nuoret ja sosiaalinen media (yhdistetyt ryhmät)

17) Youth transitions from education to labour market on the era of global crisis

 

1) Avoin nuorisotyö

Anu Gretschel, Nuorisotutkimusverkosto
Juha Nieminen, Tampereen yliopisto

Avoimella nuorisotyöllä ja avoimilla palveluilla tarkoitetaan kaikille nuorille tarkoitettua toimintaa ja tukimuotoja, joille on ominaista nuorilähtöisyys ja helppo tavoitettavuus. Avoimella työllä on nuorisotyössä pitkä historia, ja sen sisältöihin ovat aikain saatossa vaikuttaneet niin nuorten kulloinenkin yhteiskunnallinen asema kuin nuorisotyölle asetetut tehtävät. Avoimen nuorisotyön nykyisestä asemasta, tavoitettavuudesta, kehittämisestä ja tulevaisuudesta esitetään nuorisotyön alalla ja julkisuudessa erilaisia näkemyksiä, mutta tutkimustietoon perustuvaa keskustelua käydään vähemmän. Nuorisotutkimuspäivillä järjestettävän teemaryhmän tarkoituksena on esitellä ajankohtaista tutkimusta, keskustella avoimesta nuorisotyöstä ja tuoda yhteen alueen tutkijoita, asiantuntijoita ja toimijoita. Nuorisotutkimuspäivien työryhmäesitysten pohjalta tehdyistä artikkeleista on tarkoitus koota Nuorisotutkimus-lehden avoimen nuorisotyön teemanumero vuonna 2021. Työryhmässä on esityksiä, jotka käsittelevät avointa nuorisotyötä ja sellaisia nuorisotyön palveluja, jotka on suunnattu kaikille nuorille ja joiden tulisi olla kaikkien nuorten tavoitettavissa.

2) Herkkätuntoiset aiheet ja voimauttavat visiot – suhteet, sukupuoli, valta ja normit nuorten elämässä

Tuija Huuki, Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Suvi Pihkala, Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Nuorten sosiaalista elämää koskettavat itsepintaiset ongelmat kuten moniperustainen häirintä, väkivalta, seksismi ja vinoutuneet vertaishierarkiat sekä ajassa voimakkaasti liikkuvat ilmiöt kuten sukupuoli, seksuaalisuus ja niitä koskevat normit. Ilmiöt kietoutuvat (varhais)nuorten elämään usein arkeen kätkeytyneinä, herkkätuntoisina kokemuksina, joiden kanssa monet nuoret kokevat jäävänsä ilman aikuisia kanssakulkijoita. Myös kasvatuksen kentiltä on kiirinyt kaikuja, että edellä mainittujen ilmiöiden ympärillä tapahtuneet yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat tuottaneet haasteita, joihin kasvattajilla on heikosti keinoja vastata.

Herkkätuntoisten aihepiirien käsitteleminen ja voimaannuttavien visioiden kultivoiminen yhdessä nuorten kanssa edellyttää eettisesti ja sosiaalisesti kestävää toimintaa kasvatuksen ja koulutuksen eri sektoreilla. Viime aikoina kehkeytynyt nuorisoaktivismi, laajentuneet koulutuspoliittiset tasa-arvon ja väkivallattomuuden edistämisvelvoitteet sekä moninaisuutta tukeva lainsäädäntö ovat esimerkkejä tämän suuntaisesta toiminnasta. Myös orastava luovia käytänteitä hyödyntävä työ on tarjonnut lupaavia näköaloja siihen, miten erilaisia sensitiivisiä aihepiirejä voidaan käsitellä nuorten kanssa sekä kuinka nuorten muutospotentiaalia voi kanavoida yhteistoiminnallisesti ja vastuullisesti.

3) Kanssatutkimusta – mutta miksi ja miten? Empiirisiä, teoreettisia ja tieteenfilosofisia tarkasteluja kanssatutkimuksen kokeiluista nuorisotutkimuksen kentillä

Satu Venäläinen, Helsingin yliopisto
Tiina Rättilä, Tampereen yliopisto

Nuorisotutkimuksen piirissä on viime vuosina virinnyt kasvavaa kiinnostusta kokeilla kanssatutkimuksen metodologiaa (myös esim. kansalaistiede, vertaistutkimus, tiedon yhteistuotanto) perinteisiin tutkimusasetelmiin liittyvien valtapositioiden horjuttamiseksi ja nuoria koskevan tutkimustiedon syvemmäksi kontekstualisoimiseksi. Nuorten kaltaisten, usein marginaalisessa asemassa olevien ryhmien tutkimuksessa ja niitä koskevien palveluiden ja politiikkojen kehittämisessä on alettu korostaa, että tietoa tulisi aina tuottaa yhdessä niiden kanssa, joita asia koskee.

Kanssatutkimuksen yleistyminen on sidoksissa myös laajempiin metodologisiin keskusteluihin laadullisen tutkimuksen kentällä. Pyrkimys ihmistieteitä ohjaaviin uusiin ihanteisiin ja tutkimuskäytäntöjen kehittämiseen kääntää katseen entistä korostuneemmin paitsi yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin myös siihen, millä tavoin erilaiset tietämisen ja tutkimisen tavat ylläpitävät tai horjuttavat niitä. Perinteisten menetelmien on nähty jähmettävän tutkijan ja tutkittavien välisiä valtaeroihin perustuvia asemointeja, joita on haluttu purkaa yhdenvertaista tiedollista kumppanuutta korostavan kanssatutkimuksen avulla.

Toisaalta kanssatutkimuksista käydyissä keskusteluissa on myös kysytty, onko kanssatutkimuksen kautta generoituva tutkimustieto lopulta episteemisessä mielessä ’parempaa’ kuin perinteisillä asetelmilla saatu tieto. Kanssatutkimukseen sitoutuneet tutkijat ovat niin ikään joutuneet myöntämään, että tutkittavien tai muiden ulkopuolisten osallistaminen tutkimusprosesseihin on käytännössä usein työlästä ja tutkimuseettisesti haastavaa. Kriittisesti voidaankin pohtia, miksi tai milloin kanssatutkimusta itse asiassa tarvitaan, ja edellyttääkö kanssatutkimus tutkijoilta jopa liian pitkälle menevää neuvottelua sellaisten osallisten kanssa, jotka eivät ole perillä tieteen tekemisen käytännöistä ja aiemman tutkimustiedon muodostamasta korpuksesta.

Työryhmässä pureudutaan nuorisotutkimuksellisen kanssatutkimuksen ajankohtaisiin metodologisiin kysymyksiin erilaisista tulokulmista käsin.

4) Korona nuorten sukupolvikokemuksena? / Coronavirus and young people: a generational experience?

Eriikka Oinonen & Riikka Korkiamäki, Tampereen yliopisto

Koronapandemian aikana nuoret ovat jääneet julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle, vaikka he elävät herkkää elämänvaihetta koronapandemian ja poikkeusolojen kourissa. Poikkeusoloissakin nuorten tulee rakentaa identiteettiään, suunnitella tulevaisuuttaan ja itsenäistyä.

Koronaa on verrattu sotatilaan, lama-aikaan ja luonnonkatastrofeihin, jotka esiintyessään ovat muovanneet nuorten ajallista ja paikalista elämää ja tulevaisuutta. Tässä työryhmässä pohdimme, onko Covid-19 -pandemia sukupolvikokemus eli sellainen historiallinen tapahtuma, joka muokkaa tämän päivän nuorten elämää nyt ja tulevaisuudessa. Millaisia välittömiä vaikutuksia Covid-19 -pandemialla on nuorten elämään? Millaisia pitkän aikavälin suoria ja epäsuoria vaikutuksia koronalla mahdollisesti on? Miten nuoret elävät korona-arkeaan? Millaiset ovat heidän pärjäämisensä keinot? Millaisin mielin he suunnittelevat elämäänsä eteenpäin ja suhtautuvat tulevaisuuteen?

***

In public discussion, issues facing young people in times of Covid-19 pandemic have remained marginal even though the pandemic coincides with major transition states, future-oriented identity construction and increasing independence of the whole generation. Covid-19 has been equated with war, recession and natural disasters that, when occurring, have affected young people’s lives and futures in particular times and places. In this session, we discuss whether Covid-19 can be seen as a generational experience that shapes young people’s lives in individually experienced but collectively shared ways. What kinds of immediate and long-term, direct and indirect, impacts Covid-19 might have on young people’s lives? In what spirits they plan for their future?

5) Koulu ja eriarvoistuva 20-luvun nuoriso

Sanna Ulmanen & Tiina Soini-Ikonen, Tampereen yliopisto

Koululla on merkittävä rooli lapsen ja nuoren kehityksessä. Koulupolku ja sen varrella rakentunut motivaatio ja into oppimiseen sekä hyvinvointi ja edelleen siirtyminen näiden eväiden varassa seuraavaan koulutukselliseen vaiheeseen määrittävät ihmisen koko elämänkulkua. Parhaimmillaan koulu tukee yksilön hyvinvointia tarjoamalla perustan elinikäiseen oppimiseen ja aktiiviseen toimijuuteen kansalaisyhteiskunnassa. Yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamisessa koko oppilasjoukolle koulu on kuitenkin yhä haastavamman tehtävän edessä. Viimeaikaiset tutkimukset antavat viitteitä sekä yksilöllisestä, että alueellisesta eriarvoistumisesta. Yksilölliset erot ovat kasvaneet, kun hyväosaisuuden yleistyessä heikommassa sosiaalisessa asemassa olevat eivät ole päässet mukaan tähän myönteiseen kehitykseen. Tämä näkyy koulussa oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen eriytymisenä heijastuen yksittäisen oppilasryhmän ja edelleen koko koulun hyvinvointiin. Se, mihin luokkaan tai kouluun kuuluun, näyttää vaikuttavan nuoren osaamisen kehitykseen ja koulutuksellisiin mahdollisuuksiin. Myös tyttöjen ja poikien erot oppimistuloksissa ja kouluun sopeutumisessa ovat esillä jatkuvasti. Tutkimukset osoittavat, että poikien opiskelumotivaatio ja into oppimiseen on poikkeuksetta heikompaa kuin tytöillä.

Työryhmässä tarkastelemme sitä, millaisen pohjan nuoret saavat tämän päivän koulusta tulevaisuuteen ja onko koulu tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta lisäävä instituutio. Erityisesti keskitymme kysymykseen koulun roolista nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin tukijana. Tarkastelun keskiössä on niin heikossa sosiaalisessa asemassa olevien kuin myös menestyvien nuorten koulukokemukset. Koulussa, jossa oppilaat kokevat olevansa osa yhteisöä, tulevat kuulluksi ja nähdyksi, ja saavat tarvitsemaansa tukea niin opettajien kuin oppilaiden joukossa, oppilaat voivat hyvin ja säilyttävät opiskeluintonsa. Sen sijaan ulkopuolisuuden kokemus tai tuen puute johtavat kyynistymiseen ja heikentävät opiskelumotivaatiota ja edelleen kiinnittymistä yhteiskuntaan.

6) Lasten ja nuorten liikkuminen arjessa ja vapaalla

Päivi Berg, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu / Juvenia 
Susan Eriksson, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu / Juvenia, VAIKOS-hanke
Marko Kananen, YTT, tutkija/projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu / Juvenia, OFFSIDE-hanke

Työryhmässä pohditaan lasten ja nuorten liikkumiseen, liikuntaan ja urheiluun liittyviä ilmiöitä. Missä ja miten lapset ja nuoret liikkuvat 2020-luvulla? Millaiset asiat edistävät tai estävät lasten ja nuorten liikkumista? Ja keiden heistä? Millaista on lasten ja nuorten itsenäinen liikkuminen?

Esitykset käsittelevät lasten ja nuorten arkista kulkemista paikasta toiseen ja siihen liittyviä liikkumismuotoja sekä kouluun, työhön tai vapaa-ajan harrastuksiin liittyvää liikettä. Työryhmän järjestävät yhteistyössä tutkimushankkeet FREERIDE: Lasten itsenäisyys ja tasa-arvo päivittäisessä liikkumisessa ja mitattu fyysinen aktiivisuus Mikkelin ilmainen bussi -kokeilun seurauksena (XAMK & Aalto-yliopisto), OFFSIDE: Pois paitsiosta – maahanmuuttaja nuoret ja jalkapallo (XAMK) ja VAIKOS: Vaikeasti kehitysvammaisten nuorten mahdollisuudet osallisuuteen nuorten urheiluaktiviteeteissa (XAMK & Helsingin yliopisto).

7) Nuoret biokapitalismin työelämässä/Young people, work and biocapitalism

Lotta Haikkola, Nuorisotutkimusverkosto

Työelämän muutosta on kuvattu siirtymänä fordistisesta kapitalismista biokapitalismiin ja työmarkkina-asemien pysyvyydestä prekaariin ja epävarmaan työelämään. Työn ja arvontuotannon tapa on muuttunut. Teollisessa kapitalismissa työ ja muu elämä olivat erillisiä. Uudessa biokapitalismin taloudessa työ ja vapaa aika sekoittuvat ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten olemus ja vuorovaikutustaidot ovat sekä hyvän työntekijän ominaisuuksia että arvontuotannon väline. Prekaarisuus viittaa epävarmojen työmarkkina-asemien mahdolliseen lisääntymiseen, mutta myös eksistentiaaliseen epävarmuuteen epävarmemmaksi käyvässä yhteiskunnassa. Työryhmässä tarkastellaan nuoria biokapitalismisn työelämässä.

***

Changes in how work and labour are organised are described as a shift from Fordism to post-Fordism or from industrial capitalism to biocapitalism and/or precarious and insecure labour markets. In industrial capitalism work was separated from other life domains. Under new economy work is not anymore a separate sphere. Personal qualities, such as looks and interactional skills are both qualities of good workers and basis of value production. Precarity refers to insecure labour market positions or to a broader, existential insecurity. This workshop focuses on young people in biocapitalism.

8) Nuoret, kulutus ja talouden epävarmuus

Eliisa Kylkilahti, Mette Ranta, Minna Autio (Helsingin yliopisto)

Taloudellisesta itsenäistymistä pidetään yhtenä tärkeänä aikuisuuden saavuttamisen kriteerinä tai normina. Taloudellisen itsenäistymisen lähtökohdat eroavat nuorilla taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen resurssien osalta, ja koulutuksen (esim. talous- ja kuluttajakasvatus) avulla on pyritty tasaamaan eroja. Resurssien käytön jakolinja on yhä enemmän myös sukupolvikysymys: nykynuorten taloudellista toimijuutta ei kehystä odotusarvoisesti asema edeltävää sukupolvea vauraampana, vaan sen sijaan moni nuori kantaa taakkaa ylisukupolvisesta velkaantumisesta ja ajankohtaisista taloudellisista epävarmuuksista. Myös ilmastonmuutoksen tuomat terveydelliset ja taloudelliset riskit ovat 2020-luvun nuorison elämismaailmaa. Taloudelliset laskusuhdanteet iskevät usein rajuimmin taloudellisesti haavoittuneiden nuorten työllistymiseen ja sitä kautta tulojen laskuun. Nuorten velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät herättävät myös huolta ja keskustelua tarvittavista toimenpiteistä nuorten talousosaamisen vahvistamiseksi.

2020-luvun nuoret itsenäistyvät taloudellisiksi toimijoiksi yhteiskunnassa, jossa kriisit, kuten pandemiat ja ilmastonmuutos asettavat nykyisen elämäntapamme ja siihen liittyvät kulutustottumukset kyseenalaisiksi. Toistaiseksi kulutuskulttuurin ja nuoruuden väliset kytkökset, kuten aikuistumisen ihanteet, nuorten kohtaaminen kaupallisissa palvelutilanteissa tai sukupuolittuneet kulutukseen käytännöt näyttävät muuttuvan varsin jähmeästi – vai olisivatko poikkeusolot vauhdittaneet muutosta? Tutkimuksen keinoin on syytä syventää ymmärrystä siitä, millaisena nuorten elämä ja tulevaisuus taloudellisten epävarmuuksien kehyksessä jäsentyy.

Työryhmässä pohditaan nuorten ja nuorten aikuisten taloudellista asemaa erilaisista näkökulmista. Tarkasteltavana ovat esimerkiksi nuorten velkaantuminen, taloudellinen tilanne tai rahankäyttö, taloudellinen itsenäistyminen, kulutuskäytännöt sekä kuluttaja- ja taloustaidot.

9) Nuorisotyön muuttuvat toimintaympäristöt

Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusverkosto
Merja Kylmäkoski, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Nuorisotyötä on luonnehdittu alan tutkimuksessa väljärajaiseksi, jopa ameebamaiseksi. Tällä viitataan siihen, että nuorisotyölle on luonteenomaista uudelleensuunnata työskentelyään, kun nuorten tarpeet ja kulttuurit, yhteiskunnan toimintatavat tai arkea puitteistavat teknologiat muuttuvat. Nuorisotyön tutkiminen toimintaympäristöjen näkökulmasta ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut vahva tutkimustendenssi. 

Nuorisotyön toimintaympäristöjä voidaan jäsentää sekä ajallisesti että paikan mukaan. Nuorisotalot ovat nuorisotyön perinteinen toimintaympäristö, jossa tehdään avointa nuorisotyötä. Työskentely sijoittuu nuorten vapaa-aikaan. Aukioloaikoja ohjaavat myös organisaation intressit. Nuorten vapaa-aikaan sijoittuvaa nuorisotyötä tehdään myös muissa fyysisissä toimintaympäristöissä, kuten esimerkiksi verkossa, kauppakeskuksissa, huoltoasemilla, kaduilla tai raiteilla. Lisäksi nuorisotyötä voidaan tehdä vaikkapa liikkuen busseilla tai matkailuvaunuilla. Näille nuorisotyön toimintaympäristöille on ominaista nuorisotalotoiminnasta poikkeava erilainen tilakäsitys. Siinä missä nuorisotilat rakentuvat nuorisotyön ammatilliselle ymmärrykselle, muita tiloja ei vastaavalla tavalla omisteta. Tämä heijastuu myös asemaan ja omistajuuteen, joka nuorilla on tilassa. Myös nuorten kohtaaminen on erilaista silloin kun se tapahtuu tilassa, johon tullessaan nuoret tietävät tapaavansa nuorisotyöntekijän tai silloin kun nuorisotyöntekijä jalkautuu nuorten ”reviirille” tai tapaa nuoria verkossa.

Perinteisen ymmärryksen mukaan nuorisotyö kohdistuu nuorten vapaa-aikaan. Erilaisiin instituutioympäristöihin sijoittuva nuorisotyö, kuten esimerkiksi koulu tai sairaala, haastaa nuorten vapaa-ajan nuorisotyön ajallisena ympäristönä. Myös erilaisissa nuorille suunnatuissa palveluissa tehtävä nuorisotyö, kuten Ohjaamot, koettelee ajatusta nuoren vapaa-aikaan sijoittuvasta nuorisotyöstä.

Toimintaympäristöllä on vaikutusta nuorisotyön sisältöihin, siihen tehdäänkö ehkäisevää työtä, erityisnuorisotyötä vai korjaavaa nuorisotyötä tai tehdäänkö esimerkiksi yhteisöllistä, kohdennettua vai yksilötyötä. Edellä mainituilla seikoilla on yhteys myös nuorisotyöntekijän osaamistarpeisiin ja työn taustalla olevaan teoriapohjaan sekä työntekijän ammatilliseen identiteettiin.

Työryhmään kerätään nuorisotyön uusia toimintaympäristöjä koskevaa tutkimusta. Työryhmässä analysoidaan toimintaympäristön merkitystä nuorisotyön sisällölle, toimintatavoille ja nuorisotyöntekijän identiteetille. Lisäksi työryhmässä visioidaan nuorisotyön toimintaympäristöjen muutoksia tulevaisuudessa.

10) Nuorten itsenäistymisen uudet kysymykset

Miia Lähde, Tampereen yliopisto
Jenni Kallio, Tampereen yliopisto
Jenni Mölkänen, Helsingin yliopisto

Itsenäistymisessä on kyse prosessista, jossa nuoren itsemääräämisoikeus sekä kokemus omillaan pärjäämisestä vähitellen lisääntyvät. Tätä prosessia ohjaa yhteiskunnassa normatiivisesti määrittyvä polku, jolla etenemistä arvioidaan erityisesti työ- ja koulutussiirtymissä onnistumisen kautta. Yhtenä keskeisenä itsenäistymisen merkkinä on totuttu pitämään muuttoa lapsuudenkodista.

Suomalaiset nuoret itsenäistyvät eurooppalaisittain varhain, mutta itsenäistymisen yksilölliset vaiheet, ajoittuminen, edellytykset ja tuen tarpeet vaihtelevat. Ne ovat yhteydessä nuoren sosiaalisiin ja materiaalisiin kasvuympäristöihin sekä erilaisiin elämänkulussa rakentuviin kokemuksiin. Lisäksi yhteiskunnan rakenteet ja murros muovaavat itsenäistymisen ehtoja. 2020-luvulla nuoret ratkovat itsenäistymiseen liittyviä kysymyksiä nopeasti muuttuvien kehityskulkujen keskellä. Pirstoutuvat työmarkkinat ja työn muotojen nopea muutos, teknologisoituminen, ilmastokriisi tai pandemioiden kaltaiset globaalisti leviävät uhat vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin onnistua työ- ja koulutussiirtymissä, mutta myös laajemmin nuorten itsenäisen elämän ja hyvinvoinnin edellytyksiin, tuen saamisen mahdollisuuksiin sekä nuorille mahdollisiin tulevaisuuskuviin.

Itsenäistyminen liittyy myös kansalaisena toimimiseen, ja ”uusi nuoriso” onkin uuden edessä myös yhteiskunnallisina toimijoina. Samalla kun monet muutokseen sisältyvät riskit kohdistuvat etenkin nuoriin, 2020-luvulla nuorilta odotetaan yhä enemmän valveutuneisuutta ja tekoja koko ihmiskuntaa koskevien ongelmien ratkaisemiseksi.

Työryhmässä pohditaan, millaisia ovat nuorten itsenäistymiseen liittyvät uudet kysymykset 2020-luvulla. Tarkoitus on nuorten omien kokemusten ja tarinoiden kautta lisätä ymmärrystä itsenäistymisestä uudella vuosikymmenellä ja samalla nuorten elämässä merkityksellisenä ja ainutlaatuisena elämänvaiheena. Työryhmässä itsenäistymistä tarkastellaan myös yhteiskunnallisesti rakentuvana kysymyksenä, johon vaikuttavat niin nuoruuteen ja aikuistumiseen liitettävät odotukset kuin moninaiset globaalit kehityskulut. Lisäksi pohditaan, millaisia ovat nuorten mahdollisuudet tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja tulla tunnistetuiksi yhteiskunnallisina toimijoina edellisten sukupolvien luomissa rakenteissa.

11) Nuorten luonto- tai ympäristösuhteiden moninaisuus 2020-luvulla

Mari Pienimäki, Tampereen yliopisto
Eveliina Asikainen, Tampereen ammattikorkeakoulu 
Päivi Virtanen, Helsingin yliopisto

Nuorisobarometri 2018:n mukaan suomalaisnuorten suurin tulevaisuutta koskeva huoli on ilmastonmuutos. Ympäristökysymykset ovat nuoria jopa globaalisti yhdistävä asia. Osa nuorista liikkuu luonnossa ja on hyvin huolissaan ja aktiivisia suhteessa ympäristöongelmiin, kun toisia vaikuttaa puolestaan yhdistävän ympäristöongelmien vakavuuden kieltäminen. Teemaryhmässä tarkastellaan nuorten moninaisia luonto- ja ympäristösuhteita sekä erilaisia tulokulmia ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

12) Näkymättömät nuoret hoivaajat

Kirsi Hokkila, Joensuun seudun omaishoitajat ry/ALISA-projekti

Kun vanhempi sairastuu, lapset joutuvat haastavien tilanteiden äärelle. He kantavat painavaa huolta vanhempansa voinnista ja perheen tulevaisuudesta, joutuvat käsittelemään vanhemman kuolemaan liittyviä kysymyksiä, kokevat häpeää ja joskus hoitavat lapselle sopimattomia tehtäviä. Moni lapsi ja nuori ottaa perheessä aikuiselle kuuluvan roolin: heistä tulee hoitajia, tukijoita ja kannattelijoita. Lapsen ja nuoren tilanteeseen liittyvät ja omaan elämään kuuluvat tunteet ja niiden käsittely saattavat jäädä taka-alalle.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan teollistuneissa länsimaissa 2-8 % kaikista alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista hoivaa tai kantaa huolta läheisestään hänen fyysisen tai psyykkisen sairautensa, päihdeongelman tai muun terveyteen liittyvän haasteen vuoksi. Viimeisimmässä THL:n Kouluterveyskyselyssä oli ensimmäistä kertaa kysymys lasten ja nuorten hoivavastuista perheissään; ”Autatko tai hoidatko perheenjäsentäsi tai muuta läheistä ihmistä, jolla on esimerkiksi vakava sairaus, vamma tai joka on hyvin vanha?” Reilu 6 prosenttia 8.-9. luokkalaisista kertoi auttavansa tai hoitavansa läheistään vähintään viikoittain. Viime kesänä Pohjois-Karjalassa toteutettiin kysely rippikoululaisten hoivavastuista, johon vastasi neljännes koko maakunnan 15-vuotiaista. Tämä kysely paljasti jopa 13% vastaajista huolehtivan läheisestään. Heistä lähes neljännes kokee tilanteen vaikuttavan negatiivisella tavalla koulunkäyntiin, kaverisuhteisiin ja harrastuksiin, ja kaipaisivat tukea tilanteessa myös itselleen. Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöissä näistä lapsista ja nuorista on ryhdytty käyttämään käsitettä nuori hoivaaja.

Työryhmän tavoitteena on tehdä näkyviksi nämä Suomessa vielä hyvin tunnistamattomat erityisen tuen tarpeessa olevat nuoret ’young carers’ ja heidän kokemuksensa.

13) Työelämän osallisuus ja osattomuus

Susanna Ågren & Antti Maunu

Vuoden 2020 Nuorisobarometrin mukaan nuoret arvostavat työssä mielekkyyttä. Samalla nuorten haaveissa on turvallinen työpaikka, jossa voi luoda pitkäkestoisen työuran. Mutta kuinka nuori löytää toivomansa työpaikan, josta saa pysyvän pohjan toteuttaa itseään ja hyödyntää osaamistaan? Useissa tutkimuskeskusteluissa nuoret on nähty ryhmäksi, johon työelämän epävarmuudet kohdistuvat herkimmin. Myös kevään 2020 koronatilanne on osoittanut, että taloudellinen epävarmuus kohdistuu vahvimmin niihin, jotka ovat työmarkkinoilla heikoimmissa asemissa.

Työelämä on nuorille merkittävä osallisuuden, mutta myös osattomuuden kenttä. Työryhmässä pohditaan, millaisia mahdollisuuksia nuorilla on löytää palkkatyötä ja oma paikkansa yhteiskunnassa. Miten nuoret kokevat ja sanoittavat työtä ja työelämää? Mitä nuorille tarkoittaa palkkatyö, pysyvä työ ja mielekäs työ? Pyrkivätkö nuoret ylipäänsä näihin tai kyseenalaistavatko he työperustaisen osallisuuden mielekkyyttä?

Työryhmässä keskustellaan myös työelämän näkökulmista, intresseistä ja rajoista. Kuinka työelämä monine aloineen, toimijoineen ja edunvalvojineen ottaa nuoria työntekijöitä vastaan? Mitä työelämä on itse valmis tekemään nuorten työllisyyden ja työelämäosallisuuden edistämiseksi? Työllisyys ja työllisyyden politiikka ovat 2010-luvulla nousseet myös yhteiskuntapolitiikan ja hallitusohjelmien keskiöön, mikä näkyy esimerkiksi koulutuspolitiikassa ja hyvinvointipalveluissa. Tarjoutuuko nuorille mahdollisuuksia kokea itseään osalliseksi muuten kuin työelämäosallisuuden kautta ‒ onko työelämäosallisuus ainoa mielekäs tai sovelias tapa kiinnittyä ja toimia yhteiskunnassa?

14) Uusi nuoriso, vanhat haasteet? Sukupuolistuneen väkivallan kohtaaminen kouluissa

Marita Husso, Satu Lidman & Helena Päivinen, Tampereen yliopisto

2020-luvun nuorisolle seksuaalinen itsemääräämisoikeus sekä sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvät kysymykset näyttäytyvät eri valoissa kuin edeltäville sukupolville. Kulttuuri on muuttunut monella tapaa yhtäältä moninaisuutta ja toisaalta yksilöllisiä ratkaisuja kunnioittavammaksi. Sukupuolistuneen väkivallan ongelma ei ole silti hävinnyt yhteiskunnasta. Aiemmin tunnistettujen väkivaltailmiöiden rinnalle on pikemminkin noussut lisää haasteita, kuten verkkoympäristössä tapahtuva häirintä ja seurusteluväkivalta.

Vaikka merkittävä määrä ihmisistä altistuu sukupuolistuneen väkivallan eri muodoille nuoruusvuosinaan, on lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta pysynyt pitkään piilossa ja poissa julkisesta, poliittisesta, lainsäädännöllisestä ja kasvatuksellisesta keskustelusta. Kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelevät ammattilaiset ovat avainasemassa väkivallan ja sen vaikutuksien havaitsemisessa, mutta heille ei ole tarjolla aihepiirin kattavaa koulutusta. He tarvitsevat ajantasaista ymmärrystä sukupuolistuneesta väkivallasta ilmiönä sekä toimintamalleja puuttumiseen.

Työryhmässä keskitytään sukupuolistuneen väkivallan kohtaamisen institutionaalisiin ja affektiivisiin käytäntöihin koulukontekstissa, erityisesti yläkouluissa, lukioissa ja ammattioppilaitoksissa. Sukupuolistuneella väkivallalla tarkoitetaan tässä yhteydessä vahingoittavaa vallankäyttöä, ahdistelua, häirintää, syrjintää, verkkoympäristössä tapahtuvaa väkivaltaa ja häirintää sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka kytkeytyy seksuaalioikeuksiin ja/tai sukupuoleen. Esitelmissä etsitään keinoja vahvistaa opettajien ja muiden kouluissa työskentelevien ammattilaisten valmiuksia havaita ja puuttua sukupuolistuneen väkivallan eri ilmiöihin. Heillä on tärkeä mahdollisuus olla mukana rakentamassa turvallista tulevaisuutta lapsille ja nuorille.

Työryhmässä esitellään kansainvälisen ERASE GBV -hankkeen alustavia tuloksia. EU-rahoitteisessa hankkeessa tutkimusta tehdään samanaikaisesti Suomessa, Kroatiassa ja Espanjassa. Tutkimuksen lisäksi hankkeen tavoitteena on tuottaa kasvatusalojen ammattilaisille verkkokoulutuskokonaisuus sukupuolistuneen väkivallan ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen (Katso "Education and Raising Awareness in Schools to Prevent and Encounter Gender-Based Violence" -project).

15) Yhteisöjen merkitys nuorten elämässä / Sense of community in the lives of young people

Sanna Aaltonen, Itä-Suomen yliopisto 
Tarja Tolonen, Helsingin yliopisto

Kiinnostus nuorten paikkaan yhteisöissä ja nuorten yhteisöllisyyteen, erityisesti alakulttuureihin, juontaa juurensa Chicagon koulukunnan ja myöhemmin Birminghamin CCCS:n tutkimuksiin. Nuorten yhteisöt, yhteisöihin kuulumisen ehdot ja mahdollisuudet niin vapaa-ajalla, kasvatusinstituutioissa, alueellisesti ja paikallisesti sekä laajemmin yhteiskunnassa ovat jatkuvan sosiologisen kiinnostuksen kohteita. Työryhmän tarkoitus on käydä keskustelua näiden kysymysten ympärillä ja niitä voi lähestyä esimerkiksi alakulttuurin, vertaisryhmän, kuulumisen, paikallisuuden, ystävyyden/yksinäisyyden ja syrjäytymisen käsitteiden kautta, jotka kukin avaavat erilaisia näkökulmia nuorten kokemusten ja yhteiskunnallisten erontekojen analysoimiseen. 
***

Sociological interest on studying young people as part of local communities or peer communities, subcultures in particular, has its roots in the research approaches developed first in the Chicago School and later in the Birmingham CCCS. Barriers and possibilities of belonging to various communities during free time activities, in the context of educational institutions, in spaces and places as well as in society at large continue to be well-examined topics among youth sociologists. The aim of this working group is to enhance our understanding of these topics by focusing on e.g. subcultures, peer groups or territories or by using notions of friendships, loneliness or social exclusion as analytical lenses.

16) Young People and Digital Intimacies Sosiaalisesti eristäytyneet nuoret ja sosiaalinen media (yhdistetyt ryhmät)

Sanna Spišák, Turun yliopisto
Hanna Kirjavainen, TURKU

During the 2000s, adults have expressed anxious concern regarding adolescent’s participation in cultures of ‘mediated intimacy’, that is, how different media platforms construct different kinds of intimate relationality. Globally favoured social media platforms and digital publics, in general, facilitate active participation in cultures of digital intimacy such as flirting, sexual messaging, dating, communicating and searching for information and advice about sex and relationships, sexual role-playing, sharing nude or semi-nude selfies and creating, accessing, and circulating sexual content online, through social media and applications. We are interested in presentations that consider participation in mediated, digital intimacies, not merely as risk-taking by a young person, but widely as a form of developing, cultivating and maintaining friendships, family connections, and romantic and sexual relationships within networked environments using devices, apps, and digital platforms. This workshop brings together everyone interested in digital intimacies.

***

Sosiaalinen eristäytyminen (social withdrawal) on yleistynyt nuorten keskuudessa ympäri maailmaa. Suuri osa nuorista jää eri syistä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, elämän keskittyessä kotiin ja päivien kuluessa esimerkiksi tietokonepelejä pelaten sekä netissä surffaten. Jopa kaupassa käyminen saattaa olla hankalaa tai mahdotonta. Sosiaalista eristäytymistä on kuvattu pitkäaikaiseksi yksinäisyyteen tähtääväksi toiminnaksi, jossa aktiivisesti vältellään suhteita toisiin ihmisiin etenkin reaalimaailmassa. Ilmiö on monimutkainen yhdistelmä sosiaalisia ja psykologisia ongelmia, johon myös yhteiskunnalla on oma vaikutuksensa (Bowker, Rubin & Coplan 2016). Eristäytyminen linkittyy NEET-problematiikkaan. Työelämän ja koulutuksen ulkopuoliset ovat muita yksinäisempiä, mutta toisaalta osa eristäytyneistä nuorista saattaa olla esimerkiksi kirjoilla oppilaitoksessa tai jopa käydä töissä (Välimäki 2019).

Sosiaalisesti eristäytyneiden nuorten tutkiminen on vaikeaa, koska he eivät hakeudu palveluiden piiriin, eikä heitä juurikaan näy esimerkiksi kaupungilla. Osa asuu vanhempiensa luona, jolloin he eivät välttämättä hae etuuksia. Yksi mahdollisuus tavoittaa näitä nuoria ja kuulla heidän ääntään on sosiaalinen media sekä erilaiset pelikanavat. Ei ole liioittelua sanoa, että monet niistä ilmiöistä, joista sosiologit ovat kiinnostuneita, tapahtuu nykyään some-alustoilla. Nettiin on syntynyt alakulttuureita, jotka saattavat näyttäytyä perinteisen valtajärjestelmän näkökulmasta vierailta ja joskus myös pelottavilta. Esimerkiksi Ylilauta-keskustelupalstan Hikikomeroa on käytetty tiedonlähteenä (Haasio 2016 ja 2017, Husu & Välimäki 2017).

On selvää, että palvelujärjestelmä ei pysty vastamaan sosiaalisesti eristäytyneiden nuorten tarpeisiin. On tärkeä oppia ymmärtämään paremmin heidän tilanteitaan ja siihen johtaneita syitä sekä kuulla eristäytyneiden nuorten ajatuksia siitä, mikä heitä voisi auttaa ja miten heidän hyvinvointiaan voitaisiin tukea. Työryhmässä pohditaan erilaisia keinoja tavoittaa sosiaalisesti eristäytyneet nuoret ja miten heidät saisi mukaan kehittämään itselleen sopivia osallistumisen muotoja.

17) Youth transitions from education to labour market on the era of global crisis
Sofia Laine, Tampereen yliopisto / Tampere University

The world faces three enormous spheres of the global crisis today: climate change and ecological breakdown; a systemic crisis of global capitalism and neoliberal economic globalization; and the current global pandemic of COVID-19. As Gills (2020) argues, these three spheres are deeply interrelated and now rapidly interacting, and their combined effects will bring radical systemic global transformation (ibid.). What started as a public health crisis has snowballed into an enormous challenge for global development affecting the prospects of today’s young generation in four dimensions: 1) economic; 2) learning; 3) resilience and health; and 4) safety (United Nations 2020). Serious implications are expected to be most damaging for children and youth in the underdeveloped and developing countries, in the most disadvantaged communities, and for those in already precarious situations. Face-to-face youth services (e.g. schooling, sexual and reproductive health services) have often been suspended. The COVID-19 is having critical repercussions on youth mental health and well-being, their social development, their safety, their privacy, their economic security. School closures have affected at least 1.5 billion children and young people globally (United Nations 2020).

This working group is organized by a research project “What works? Youth transitions from education to employment in the Middle East and North Africa” funded by the Academy of Finland.