Työryhmät

1. Avoin nuorisotyö kansalaisuuden areenana

Anu Gretschel (Nuorisotutkimusverkosto)

Työryhmään haetaan tieteellisiä esitelmiä, joissa yhdistyy kolme asiaa. 1. Ne käsittelevät avointa nuorisotyötä, toisin sanoen nuorisotyön palveluja, joiden periaatteessa pitäisi olla kaikkien nuorten saavutettavissa. 2. Fokus on työn kehittämisessä ja arvioinnissa: mitä on mahdollista tehdä toisin, jotta nuoret ulkopuolelta pääsevät sisäpuolelle, ja/tai tapahtuvat kohtaamiset ja yhdessä tekeminen ovat laadukkaita ja/tai jotta nuori (ja yhteiskunta) saavat sen mitä hakevat ja paljon enemmänkin. 3. Lisäksi toivotaan avauksia sen suhteen miten nuorten "kansalaisuus" on ymmärrettävissä avoimen nuorisotyön kontekstissa.

2. Biokapitalismin ja prekarisaation puristuksissa? Nuoret muuttuvilla työmarkkinoilla/ Facing biocapitalism and precarity? Young people in the changing labour markets

Lotta Haikkola (The Finnish Youth Research Network), Jaana Poikolainen & Vappu Myllärinen (Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Työelämän muutosta on kuvattu siirtymänä fordistisesta kapitalismista biokapitalismiin ja työmarkkina-asemien pysyvyydestä prekaariin ja epävarmaan työelämään. Biokapitalismi viittaa työn organisoitumiseen, jossa työ ja vapaa aika sekoittuvat ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten olemus ja vuorovaikutustaidot ovat sekä hyvän työntekijän ominaisuuksia että arvontuotannon väline. Prekaarisuus viittaa epävarmojen työmarkkina-asemien mahdolliseen lisääntymiseen, mutta myös eksistentiaaliseen epävarmuuteen epävarmemmaksi käyvässä yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa työ on siis monimuotoista ja vaatii monenlaista osaamista. Tähän työryhmään kutsutaan esityksiä, jotka tarkastelevat nuoria biokapitalismin ja prekarisaation puristuksissa. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, jotka käsittelevät työoloja, työmarkkina-asemia ja nuorten kokemuksia työelämästä tai esimerkiksi työtä, työn hallintaa ja työsubjektien tuottamista. Esityksissä voi pohtia kuka on nuori prekaari ja miten prekaaria työtä määritellään, kasautuuko epävarmuus tietyille aloille ja miten työn muutokset ovat yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Esitykset voivat käsitellä myös nuorten koulutus/uravalintoja ja nuorten suhdetta työhön ja työttömyyteen. Lisäksi tervetulleita ovat työelämän liepeille liittyvät esitykset, jotka voivat käsitellä esimerkiksi työttömyyttä, loppuunpalamista, työstä jättäytymistä, epätyypillistä työtä, harmaata taloutta tai nuorten muuttuvia käsityksiä työn olemuksesta ja merkityksestä.

Changes in how work and labour are organised are described as a shift from Fordism to post-Fordism or from industrial capitalism to biocapitalism and/or precarious and insecure labour markets. Biocapitalism refers to work organization within which work is not anymore a separate sphere and personal qualities, such as looks and interactional skills are both qualities of good workers and basis of value production. Precarity refers to insecure labour market positions or to a broader, existential insecurity. Future work is heterogenious and requires multiple skills. This workshop invites papers which focus on young people in the emerging biocapitalism or precarity. We welcome presentations which analyse working conditions, labour market positions and young people’s experiences of working life, or presentations which deal with how work and workers are governed and worker-subjectivities produce. The presentations can discuss questions of who belongs to precariat and how precarious work is defined, and how work sectors are affected by precarity. Presentations can also discuss young people’s educational/career choices and atttitudes towards work and unemployment. Moreover, we welcome presentations which deal analyse the margins of working life, e,g. unemployment, burn-out, informal economy or young people’s shifting perceptions of work.

You are welcome to submit in Finnish or English, the language depends on the submitted papers and will be decided later on.

3. Nuoret, kansalaisuus ja maanpuolustus

Jarkko Kosonen (Maavoimen esikunta, koulutus ja simulaattorit -tutkimusala)

Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustusjärjestelmän vahva perusta. Miespuolisesta ikäluokasta noin 70 % suorittaa asepalveluksen ja noin 5 % siviilipalveluksen. Nykyisenkaltaisella puolustusjärjestelmällä ja asevelvollisuuden säilyttämisellä on kyselytutkimusten perusteella kansalaisten vahva tuki. Yhteiskunnallisessa sekä poliittisessa keskustelussa on tehty avauksia ja esityksiä kansalaisuuteen liittyvän maanpuolustusvelvollisuuden laajentamisesta kaikkia kansalaisia koskevalla kansalaispalveluksella. Millainen on nuorten suhde kansalaisuuteen ja maanpuolustukseen? Millaisia tekoja, toimijuutta, tulkintoja ja hiljaisuuksia maanpuolustukseen liittyy?

Kansalaisten ja puolustusvoimien tai laajemmin puolustusvoimien ja valtion välisten suhteiden tutkimuksessa on keskitytty lähinnä maanpuolustustahtoon ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvien asenteiden mittaamiseen sekä varusmiespalveluksen aikaisten kokemusten tutkimukseen. Maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden väliset suhteet ovat hakeneet määritelmiä sekä empiirisellä että teoreettisella tasolla. Turvallisuusympäristön muuttuminen on käynnistänyt eri tahoilla keskustelun maanpuolustuksesta ja kansalaisten suhteesta maan puolustamiseen. Maanpuolustus on nähty perinteisesti miehiä velvoittavana aseellisena puolustuksena. Hybridisodassa etulinja kulkee läpi yhteiskunnan. Muuttuva yhteiskunta ja entistä kompleksisempi turvallisuusympäristö laajentavat maanpuolustuksen käsitettä sekä teoreettisella että empiirisellä tasolla. Tulevaisuus edellyttää turvallisuustoimijoilta ja kansalaisilta nykyistä monimuotoisempaa yhteistoimintaa.

Miten nuoret kokevat oman roolinsa maanpuolustuksessa ja millaisia tekoja maanpuolustukseen liitetään? Miten nuoret kokevat varusmies- tai siviilipalveluksen kansalaisuuteen ja elämänkaareen kuuluvana kokemuksena? Millaiset ovat nuorten kokemukset varusmies- tai siviilipalveluksen laadusta? Millainen on nuorten suhde maanpuolustukseen tai laajemmin yhteiskunnan turvallisuuteen liittyviin velvollisuuksiin ja niihin liittyviin tekoihin? Työryhmässä kootaan yhteen kansalaisuuteen, maanpuolustukseen ja kansalaisiin turvallisuustoimijoina liittyviä tutkimuksia, tutkimustuloksia, tutkimusideoita ja keskustelunavauksia. Työryhmään ovat tervetulleita tutkijat, jatko-opiskelijat ja graduntekijät aihepiiriin soveltuvilta tutkimusaloilta.

Tuo mukaan oma näkökulmasi tähän monitieteiseen keskusteluun. Esityksesi voi olla joko suomen- tai englanninkielinen.

4. Itsenäistymisen tiellä / On their way to independence

Päivi Honkatukia (Tampereen yliopisto) , Meri Kulmala & Jenni Mölkänen (Helsingin yliopisto)

Nuoren itsenäistyminen lapsuuden elinympäristöstään on erityinen elämänvaihe, joka voi olla yhtä aikaa niin monenlaisten mahdollisuuksien kuin haavoittuvuuksien paikka nuoren tulevaisuuden näkymien ja elämänkulun kannalta (Obradović et al. 2006). Toisilla tämä transitio tapahtuu asteittain ja tukiverkon ympäröimänä, kun taas toiset siirtyvät aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään varhain ja nopeasti sekä vaikkapa ilman läheisten tukea (vrt. Hiles et al. 2014; Stein 2006). Itsenäistymistä ohjaa siis enemmän tai vähemmän ääneen lausutusti normitettu polku, jolta poikkeamia pidetään huolestuttavina asioina (Furlong 2012). Itsenäistymistä onkin tutkittu ”kunnon” kansalaisuuden näkökulmasta, esimerkiksi koulutus- tai työelämäsiirtymien kautta, jolloin keskeisintä on saavutettu asema työmarkkinoilla (Suikkanen ym. 2001; Brunila ym. 2013). Työryhmän tarkoituksena on nuorten oman kokemuksen, elämäntarinoiden ja asiantuntijuuden kautta ymmärtää, mitkä seikat ja tekijät ovat nuorille tässä tärkeässä elämänvaiheessa merkityksellisiä ja minkälainen tuki itsenäistymisprosessissa olisi tarpeen.

Työryhmässä keskitymme kysymyksiin, jotka ovat jääneet keskustelun katveeseen, kuten itsenäinen asuminen, sosiaaliset suhteet, yksinäisyys, pelot ja epävarmuudet. Esitykset keskustelevat merkittävistä ihmissuhteista ja tapahtumista, nuorten omista itsenäistymisen käsityksistä, nuorten toimijuudesta sekä tulevaisuuden suunnitelmista ja unelmista. Kyvyllä nähdä ja uskoa tulevaan ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin tulevasta on todettu olevan merkittävä vaikutus sietokyvylle vaikkapa vaikeissa elämäntilanteissa (Hitlin & Johnson 2015). Työryhmän esitykset tarkastelevat myös nuorten itsenäistymistä mm. itsenäisen asumiseen, opiskeluun ja työelämään siirtymiä, joita kaikkia voi pitää institutionaalisina avainpilareina nuorten kiinnittymisessä omaan itsenäiseen elämään. Työryhmän keskiössä ovat erilaisista yhteiskunnallisista ja elämäntilanteista sekä perhetaustoista itsenäistyvät täysi-ikäiset nuoret, mukaan lukien lastensuojelusta itsenäistyvät nuoret. Toivotamme tervetulleiksi myös maantieteellisesti eri konteksteihin sijoittuvia tutkimuksia.

***

Young people’s transition to their independent young adult life from their childhood environment is a pivotal widow of both opportunity and vulnerability in terms of their future prospects and life course (Obradović et al. 2006). Some live through this transition gradually with the help of their social relations and networks while others move into adulthood and independent life early, quickly and possibly without a help of supporting familial relations (cf. Hiles et al. 2014; Stein 2006). To become independent is directed by expectations of a normative path and deviations from this path have bene found concerning (Furlong 2012). The theme of transitioning to independent life has been explored form the perspective of “a proper” citizen, for example from the perspective of the integration to study and work life, where the focus is on the employment status and the labour market, for instance (Suikkanen ym. 2001; Brunila ym. 2013). In this work group, we seek to understand and discuss, through young people’s own life course narratives and experiences and expertise on their own live what things and factors are meaningful in this life phase and what kind of support is required in the process of independence.

In this work group we concentrate on the blind spots of conversation, such as independent living, social relations, loneliness, fears and uncertainties. We call for presentations that discuss and explore themes such as meaningful social relations and events, young peoples’ own perceptions of independence, their agency and future dreams and plans. Sense of one’s agentic possibility, i.e. ability to see, believe and influence on one’s future and possibilities has been regarded as one of the most important factors for one’s tolerance for example in difficult life situations (Hitlin & Johnson 2015). In addition, presentations can focus on young adults’ independence from the perspective of the key institutional pillars for social inclusion, such as transitions to study and work life and independent housing. Finally, the work group addresses these issues concerning young adults with different socio-economic backgrounds and life trajectories, including among others young adults transitioning to independent living from different forms of care and support under the child welfare services. We welcome research and presentations from different geographical contexts.

5. Nuoret, kulutus ja talous

Eliisa Kylkilahti, Mette Ranta & Minna Autio (Helsingin yliopisto)

Taloudellinen itsenäistyminen on perinteisesti huomioitu yhtenä tärkeimpänä aikuisuuden saavuttamisen kriteerinä. Taloudellisen itsenäistymisen puitteet ovat kuitenkin muutoksessa: tämän päivän nuoret ovat poikkeuksellisesti tilanteessa, jossa heidän taloudellista toimijuuttaan ei kehystä odotusarvoisesti asema edeltävää sukupolvea vauraampana, vaan sen sijaan moni nuori kantaa taakkaa ylisukupolvisesta velkaantumisesta. Nuorten velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät herättävät nyky-yhteiskunnassa merkittävää huolta ja keskustelua tarvittavista toimenpiteistä nuorten taloustaitojen vahvistamiseksi. Myös kulutustapojen muutos muun muassa digitalisaation myötä vaatii nuorilta uudenlaisia taloustaitoja rahan merkityksen muuttuessa. Kuluttaja- ja talouskasvatuksen vahvistaminen kouluissa on nähty yhtenä ratkaisukeinoja nuorten taitojen edistämiseen. 2010-ja 2020-lukujen taitteen nuoret itsenäistyvät taloudellisesti yhteiskunnassa, jossa ilmastonmuutos asettaa nykyisen elämäntapamme ja siihen liittyvät kulutustottumukset kyseenalaisiksi. Toistaiseksi kulutuskulttuurin ja nuoruuden väliset kytkökset, kuten aikuistumisen ihanteet tai nuorten kohtaaminen kaupallisissa palvelutilanteissa, ovat näyttäneet muuttuvan varsin jähmeästi. Tutkimuksen keinoin onkin syytä syventää ymmärrystä siitä, millaisena taloudellisesti kestävä arki nuorten kohdalla jäsentyy.

Työryhmässä pohditaan nuorten ja nuorten aikuisten taloudellista asemaa erilaisista näkökulmista. Tarkasteltavana ovat nuorten velkaantuminen, taloudellinen tilanne tai rahankäyttö, taloudellinen itsenäistyminen, kulutuskäytännöt sekä kuluttaja- ja taloustaidot.

6. Nuorten kuulemisen uudet menetelmät

Merja Kylmäkoski (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Työryhmässä tarkastellaan nuorten kuulemisen käytänteitä. Työryhmän työskentelyn painopiste on uusien nuorten kuulemismenetelmien esiin nostamisessa. Nuorten kuulemisen käytänteet ovat osa rakenteita, joilla nuorten ääni saadaan kuuluviin yhteiskunnassa. Näillä rakenteilla vahvistetaan nuorten osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Nuorisolain 24 pykälässä säädetään nuorten kuulemisesta; nuorten kuulemisvelvoitteesta huolimatta nuorten kuulemisen saralla on vielä paljon tehtävää, jotta nuorten rooli aktiivisina kansalaistoimijoina vahvistuisi. Nuorten kuulemisen tulisi olla todellista nuorten mielipiteiden kysymistä, jossa nuoria kuunnellaan aidosti ja jonka tuloksena nuorten ääni kuuluu tehdyissä päätöksissä. Nuorten kuulemisen ei pidä rajoittua vain itsestään selvästi nuorten elämään liittyviin asioihin, kuten esim. kouluihin tai harrastuksiin, vaan nuoria tulee kuulla myös muissa elämän ja arjen asioissa, kuten esimerkiksi maankäyttö.

Osa nuorten kuulemisen käytänteiden kehittämistyötä on uudenlaisten kuulemisen tapojen ja menetelmien kehittämistyö. Perinteisen edustuksellisen demokratian mallit eivät välttämättä ole paras tapa kuulla nuoria. Kuulemisen tapojen ei myöskään tulisi olla aikuisten kehittämiä vaan nuorten tulisi itse saada kehittää heille soveltuvia kuulemisen tapoja ja malleja. Näin nuorten osallisuus toteutuisi jo kuulemisen rakenteiden luomisessa. Työryhmässä teemaan johdatellaan case esimerkillä nuorten itsensä syyskuussa 2019 toteuttamasta hallituksen uuden valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman kuulemisesta. Lisäksi työryhmään kutsutaan esityksiä innovatiivisista nuorten kuulemisen tavoista, niihin liittyvästä kehittämistyöstä ja tutkimuksesta. Työryhmä pohtii myös nuorten kuulemisen laatua ja tekijöitä, joista syntyy laadukas kuuleminen.

7. Kulttuurinen toimijuus osana nuorten hyvinvointia

Sofia Laine (Nuorisotutkimusverkosto)

Viimeaikaisessa kulttuurihyvinvointikeskustelussa on hyödynnetty määritelmää kulttuurisesta toimijuudesta, jossa nuorta tarkastellaan kulttuuritoimijana kolmessa erilaisessa roolissa: kokijana, osallistujana ja tekijänä. Toimijuuden sisällöt jakautuvat

1. Arjen kulttuuriin, jolloin kulttuuri on osana nuoren arjen ympäristöjä ja arkista toimintaa; arjen elämyksiä. Tähän lukeutuu muun muassa lukeminen, musiikin kuuntelu, ruokakulttuuri, elokuvat, pelit, retket, taide ja estetiikka osana rakentamista ja viihtyisiä ympäristöjä.

2. Taiteen ja kulttuurin kokemiseen osallistujana, esimerkiksi museo- ja näyttämövierailujen, teatteriesityksien, konserttien tai muiden toteuttamien esitysten katsojan ja kokijan roolista.

3. Nuoren omaan taide- ja kulttuuriharrastuneisuuteen eli osallistavaan taidetoimintaan, johon sisältyvät muun muassa oma ilmaisu, omaehtoisesti tai ryhmässä ohjattuna. Tätä voi olla esimerkiksi piirtäminen, maalaaminen, soittaminen, kirjoittaminen, laulaminen, kädentaidot, näytteleminen, valokuvaus, sirkus, mediataide, tanssi.

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tavalla tai toisella tarkastellaan nuorten kulttuurista toimijuutta yhdessä tai useammassa edellä mainituista ulottuvuuksista. Erilaiset vaikutusarvioinnit hyvinvointi- tai muusta näkökulmasta ovat myös tervetulleita.

8. Kun “Näkymätön Ninni” avautuu

Eeva Sinisalo-Juha (Nuorisotakuutalo / Valo-Valmennusyhdistys ry.)

Tässä työryhmässä on tavoitteena käsitellä heikoimmassa asemassa olevien alle 29-vuotiaiden nuorten aikuisten kohtaamista tai kohtaamattomuutta. Useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu nuorille suunnattujen palveluiden olevan sirpaleisia, joissa nuori tulee toimenpiteen kohteeksi ainoastaan ongelmansa takia. Mitä enemmän ongelmia on nuorelle kasautunut, sitä useamman työntekijän vastaanotolla nuoren on asioitava. Nuori kuitenkin kaipaa kokonaisvaltaista kohtaamista. Tutkimuksista myös selviää, että nuori tarvitsee aikaa rauhoittumiseen, identiteettityöhönsä ja aikuisen toimijuuden löytämiseen. Samalla juuri tämä ajan salliminen nuorelle on vastoin nykyistä tehokkuus- ja taloudellisuusajattelua.

Ajatus tästä työryhmästä on noussut Valo-Valmennusyhdistyksen Nuorisotakuutalon toiminnasta, jossa kohderyhmänä ovat ne nuoret ja nuoret aikuiset, joilla on mielenterveydenhäiriöitä, päihde- ja/tai rikostaustaa, ovat joutuneet kiusatuiksi, kärsivät yksinäisyydestä tai heillä on kehityshäiriöitä. Nämä nuoret aikuiset tapaavat lukuisia eri instansseja edustavia työntekijöitä, mutta eivät koe tulevansa kohdatuiksi. Asiakkaina nämä nuoret aikuiset ovat omaksuneet työntekijälähtöisiä diskursseja, jotka parhaimmalla tavalla palvelisivat kyseisen instituution päämääriä ja siten helpottavat asioinnista selviytymistä. Ilmeinen tarve Nuorisotakuutalolle tulevalla nuorelle on kuitenkin tulla kunnioittaen kohdatuksi ihan vain nuorena ja saada aikaa osallisuuden rakentumiseen. Nuorelle mahdollistetaan oma paikka yhteisössä, kokemus osallisuudesta. Nuoren ongelmia tai diagnooseja ei kysellä, ne tulevat esiin, kun nuori itse haluaa ne ottaa puheeksi. Tavoitteena on tukea nuoria aikuiseen toimijuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Nuoresta riippuen eri pituisen ajan jälkeen, nuori rohkaistuu tuomaan omia näkemyksiään yhteiseen keskusteluun, jolloin tärkeä etappi on saavutettu. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Hiljaisuuden “kuplan” puhkeaminen voi tuottaa puhetta, joka loukkaa ihmisoikeuksia ja kyseenalaistaa muiden läsnäolijoiden arvoa. Erityisesti kiusatuiksi joutuneiden nuorten vuosien aikana katkeroitunut usein jopa ääriajattelu haastaa työntekijöitä. Vaikka nuoren esittämät mielipiteet on pystyttävä konfrontoimaan, on kunnioittava kohtaaminen nuoren kanssa toteuduttava. Useat näistä nuorista ovat oppineet häipymään, jos tilanteessa vaikuttaa olevan jotain heitä kohtaan hankalaa. Tämä asettaa erityistä haastetta työntekijälle, jotta hän voi samalla suojata ja luoda turvan muulle ryhmälle sekä tukea kyseistä nuorta siten, että tämä voi edelleen tuntea olevansa tervetullut Nuorisotakuutalolle.

Merkityksellisen muutoksen menetelmällä (mm. Cooper 2012; Siurala & Sinisalo-Juha & Heikkilä & Mikkonen & Sundberg & Vahteri 2019) on kerätty nuorten tarinoita heidän kokemuksestaan Nuorisotakuutalolla. Tarinoiden avulla on jäljitetty niitä tekijöitä, jotka ovat tuottaneet nuorille kokemuksen muutoksesta Nuorisotakuutalon toiminnan piiriin tulemisen jälkeen. Nuorten tarinoissa keskeisenä tällaisena asiana kuvataan kokemusta tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi itsenään: “Minä saa olla minä.” Muita nuorelle tärkeitä teemoja ovat olleet tuen saaminen esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa tavanomaisesti perhe on nuoren rinnalla. Samoin kokemus omasta tilasta, jossa on kynnyksetön ja hyväksyvä ilmapiiri on saanut nuoren luottamaan työntekijöihin ja rauhoittumaan itse pohtimaan omia koulutus- tai muita jatkopolkuja omaan tulevaisuuteensa. Nuorten tarinat kertovat, että työntekijöiden tasapainoilu eri taustaisten nuorten osallisuuden tukemisessa on toistaiseksi onnistunut.

Tässä työryhmässä haemme vastausta kysymykseen, miten nuorisotyössä tuetaan nuorilähtöiseen osallisuuteen ja samalla turvataan ihmisoikeuksien toteutuminen kaikille osallisille nuorille.

9. Institutionaalinen ohjaus nuorten kansalaisuuden neuvottelujen tilana

Sanna Toiviainen & Terhi Halonen (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk)

Yhteiskunnalliset foorumit ovat täynnä huolipuhetta nuorista. Julkisessa keskustelussa toistuvia huoli-teemoja ovat muun muassa nuorten liiallinen päihteiden käyttö, häiriökäyttäytyminen, koulukeskeyttämiset, uupuminen, mielenterveysongelmat, työkielteisyys ja peli- ja someriippuvuus. Nuoriin liitettäviä ongelmia pidetään ”aikuistumisen pullonkauloina”, jossa aikuisuus näyttäytyy eräänlaisena täysivaltaisen kansalaisuuden ideaalina. Nuoria ohjataan kohti yhteiskunnallisesti suotavaa kansalaisuutta kohdistamalla heihin monenlaisia ohjauksellisia interventioita. Näitä toteutetaan eri instituutioiden ja julkisen palvelujärjestelmän puitteissa sekä kasvavassa määrin kolmannen sektorin ja erilaisten hankkeiden ja yksityisten toimijoiden toimesta. Nuoria ohjaamaan pyrkivien ohjauksen käytänteiden tavoitteena on tukea ja ohjata nuoria kohti hyväksyttyjä toimijuuden ja kansalaisuuden muotoja, joissa korostuvat tietynlaiset subjektiuden muodot: yritteliäisyys, joustavuus, autonomisuus, aktiivisuus, reflektiivisyys, itsekontrolli ja itsen jatkuva kehittäminen. Samalla nuoria ohjataan ymmärtämään itsensä kansalaisina, joilta tulee löytyä yksilölliset valmiudet, vastata yhteiskunnallisiin rakenteellisiin ongelmiin ja epäkohtiin. Nuoret ja nuorisoryhmät eivät kuitenkaan ole ohjauksellisissa käytännöissä passiivisia toiminnan kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, ja näiden ohjauskäytäntöjen puitteissa käydään neuvotteluja toisenlaisista kansalaisuuden ja toimijuuden muodoista.

Kutsumme tähän työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan kriittisesti ohjauksellisia toimia sekä ohjauksellisia hallinta- ja valtarakenteita, jotka kohdistuvat esimerkiksi nuorten yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, kulttuuriseen taustaan, digitaalisessa maailmassa käyttäytymiseen, kouluttautumiseen, työttömyyteen ja terveyteen liittyvissä teemoissa. Työryhmään ovat myös tervetulleita ohjauksen eettisiä näkökulmia ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja saavutettavuuden kysymyksiä tarkastelevat esitykset

10. Nuorten perhe- ja läheissuhteet sekä seksuaalisuus

Tiina Valkendorff (Humak ja Helsingin yliopisto) & Ella Sihvonen (Helsingin yliopisto)

Perhe jää usein nuorisopoliittisessa keskustelussa paitsioon, vaikka se on nuorille tärkeä osa elämää lapsuuden perheen lisäksi myös oman vanhemmuuden kautta. Perheiden moniulotteinen tarkastelu on kiinnostavaa, sillä Suomessa nuoret muuttavat kotoa kansainvälisesti verraten varhain. Yhdessä kumppanin kanssa asuminen nuorella iällä on useita muita maita yleisempää. Usein keskusteluissa myös unohdetaan, että nuorten ikäryhmässä on pienten lasten vanhempia. Lisäksi kaikille lapsuuden perhe, parisuhde tai vanhemmuus eivät tuota kokemusta läheissuhteista: konventionaalisen perheen määritelmien lisäksi perheen kokemukset voivat syntyä myös muissa sosiaalisissa suhteissa, kuten ystävyys- ja harrastuspiireissä. Kansainvälistyminen, liikkuvuus ja digitalisaatio tuovat nekin muutoksia perhe-elämään ja siihen, miten perhe- ja läheissuhteita ymmärretään ja ylläpidetään.

Työryhmään pyydetään esityksiä, joissa tarkastellaan esimerkiksi sitä, millaisia ovat nykypäivän nuorten perheet, ja millaisten sosiaalisten suhteiden varaan ne rakentuvat. Entä millaisena seksuaalisuuden moninaisuus näyttäytyy nuorten perheissä ja läheissuhteissa? Miten monikuluttuurisuus, uskonto tai kulttuuri ylipäänsä heijastuvat perhekokemuksiin? Esitykset voivat lähestyä perhe-teemaa moninaisten lapsuuden perheiden kuten uusperheiden tai vuoroasumisen näkökulmasta. Millaisia merkityksiä nuorten sisarsuhteet saavat erilaisissa perhekokoonpanoissa? Nuorten itsenäistyminen ja irtautuminen lapsuuden perheestä, sekä toisaalta parisuhteen muodostaminen muokkaavat perhe- ja läheissuhteille annettuja merkityksiä. Myös nuorten vanhemmuus on yhteiskunnallisesti kiinnostava aihe, johon usein ladataan vahvoja oletuksia ja odotuksia. Miten nuoret vanhemmat itse kokevat vanhemmaksi tulon? Perhesuhteisiin latautuu joskus myös ristiriitaisia odotuksia ja ne voivat olla tulehtuneita, rikkinäisiä tai haavoittavia, joiden tarkastelu nuorten näkökulmasta on tärkeää.

Työryhmään ovat tervetulleita nuorten perhe- ja läheissuhteita empiirisesti, teoreettisesti tai metodologisesti tarkastelevat esitykset, jotka voivat pohjautua niin tutkimussuunnitelmiin kuin valmiisiin tutkimuksiinkin.

11. A basic school fit also for the young?

Sari Vesikansa

The Finnish national curriculum prescribes the schools to take the age and developmental level of the pupils as a starting point in developing their teaching. This is not so easy as there is very little theorizing & research about what this should mean in practice. The idea of this working group is to invite researchers and practioners to explore this challenge and develop critical and constructive ideas about the pedagogics fit for pupils understood as developmentally young. ie. in classes 7.-9.

12. Success stories and failures in increasement of youth’s political participation and engagement

Jarmo Rinne (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk)

Citizens’ participation and engagement in the political process count as a conditio sine qua nonof any democratic system. Disengagement and alienation from politics together with the declining interest in political participation are a constant cause of worry in democracies. Especially worrying is, that many young people seem to be opting out from the political sphere. Young peoples’ political involvement and participation have been decreasing and diluting for long despite the various efforts to increase youth political activity. Among different forms aiming to improve the youth political engagement and participation, are municipal youth councils, student councils, youth teams in different organizations, special groups appointed by ministries, and young peoples’ self-organized groups. In spite of several and diverse channels and means intended to mobilize the youth, a significant number of young people do not involve in politics, whereas a small amount of youth is politically active in many ways. Our work group’s call for papers welcomes papers dealing with youth’s political engagement and participation. The presentations can be either in Finnish or in English and they may focus on, for instance:

- Good and promising experiences in which the future seems bright and follow-up procedures appears to be promising
- Activating models that have flopped and/or caused frustration and disappointments
- Participating models looking good on the paper, yet not actually increasing the youth political participation or engagement

The workshop recruits young people from different backgrounds to comment on the presentations. We also encourage participants to bring along young people who, for various reasons, is or is not involved with politics.

13. Alueellisuus ja asuinpaikka nuorten elämää muovaavina olosuhteina

Sari Tuuva-Hongisto (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) & Päivi Armila (Itä-Suomen yliopisto)

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan alueellisuuden merkitystä nuorten arkielämän ja tulevaisuutta muovaavien valintojen raamina. Miten nuorten asuinpaikka luo heille erilaisia mahdollisuuksia, rajoituksia tai nuorisokulttuurisia kiinnittymisen kohtia? Miten nämä erilaiset mahdollisuudet ja kiinnittymiset (tai kiinnittymättömyydet) muovaavat nuorten kotipaikkasuhteita ja niiden muutoksia? Miten alueellisuutta on syytä ymmärtää nuorten koulunkäynnin, kaverisuhteiden, harrastusten tai ylipäänsä elinolojen näkökulmasta?

Työryhmän esityksissä alueellisuutta voi tarkastella moninäkökulmaisesti sekä kaupunkien että niiden reunojen näkökulmasta. Syrjäkylä, syrjäseutu, maaseutu, kaupunkien läheinen maaseutu, kaupunginreuna-alue, lähiö, ongelmalähiö, huono-osaisuuden kasaantuma, hyvinvoinnin notkelma – erilaiset alueet tuntuvat kantavan monenlaisia stigmoja ja leimoja. Alueet eriarvoistuvat, palvelut karkaavat, välimatkat ovat pitkiä, lähtemisen pakot leimaavat nuorten tulevaisuuden näkymiä. Miten alueellisuus, nuoret ja eriarvoistuminen kietoutuvat yhteen?

14. Vammaisten nuorten nuoruus ja elämismaailmat

Susan Eriksson (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

Nuorten elämäntavat ja nuoruuteen liittyvät sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ilmiöt ovat jo kauan olleet monipuolisen tutkimuksen kohteina, mutta harvemmin suhteessa vammaisuuteen. Nuorisotutkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen viitekehykset ovat vasta viime vuosina kohdanneet akateemisessa tutkimuksessa siten, että poikkitieteellinen tiedonmuodostus on alkanut mahdollistua.

Vammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan tutkimuksen ongelma on usein paternalistisuus ja palvelujärjestelmän lähtökohdat, jolloin vammaiset nuoret asemoidaan avun ja tuen tarvitsijoiden ja palvelukäytäntöjen kohteiden tasapäiseen kategoriaan niin, ettei heidän toimijuutensa, yksilöytensä tai nuoruutensa ainutlaatuisuus tule huomioiduksi. Tarvitaan enemmän ja erilaisista lähtökohdista ponnistavaa tutkimustietoa vammaisuuden merkityksestä nuoruudelle elettynä ja koettuna elämänvaiheena, arkena ja juhlana sekä yksilöllisenä ja sosiaalisena tilana niin ilmiöiden ja trendien marginaalissa kuin keskiössäkin.

Työryhmään kutsutaan aihepiiristä kiinnostuneita tutkijoita ja opiskelijoita alustamaan ja keskustelemaan. Työryhmään ovat tervetulleita yhteiskuntatieteelliset tai monitieteiset empiiriset, teoreettiset tai tieteenteoreettisesti ja metodologisesti pohdiskelevat esitykset, jotka koskevat vammaisten nuorten elämää ja nuoruutta vammaisten henkilöiden kokemana.

Työryhmässä voi esitellä meneillään olevia tai päättyneitä tutkimushankkeita tai opinnäytteitä, artikkeleita tai niiden ideoita esimerkiksi etnografisen tutkimuksen, kyselytutkimuksen, haastattelututkimuksen ja elämäkertatutkimuksen näkökulmasta.

15. Uraohjauksella nuoresta kelpo koulutus- ja työmarkkinakansalainen?

Anne-Mari Souto & Toni Kosonen (Itä-Suomen yliopisto)

Nuorten syrjäytyminen koulutus- ja työmarkkinoilta on toistuva yhteiskunnallinen huolenaihe. Ohjauspalveluiden lisääminen ja lakisääteisyys, muun muassa Ohjaamoiden valtakunnallistaminen ja lukiolaisten jälkiohjausvelvoite, ovat ajankohtaisia esimerkkejä, kuinka nuoria ei haluta jättää yksin joskus mutkikkaissakin koulutus- ja työmarkkinasiirtymissä. Toisaalta elämme arkea, jossa ohjauksen resurssit ja lähitavoitteet asetetaan yhä suoraviivaisemmin välittömän taloudellisen rationaliteetin näkökulmasta kuin nuorten moninaisista, konkreettisista tarpeista. Näkökulmat sekä ohjaustoimenpiteiden resurssit ja reunaehdot eivät siis välttämättä kohtaa toisiaan.

Ohjauksen etiikka lähtee ohjattavan kunnioittamisesta ja hänen erityisten vahvuuksien ja kehitystarpeidensa huomioon ottamisesta. Samaan aikaan koulutuspolitiikka tähtää entistä sujuvampiin ja suoraviivaisempiin koulutus- ja urapolkuihin, jotka tuottavat joustavalla ja yleispätevällä työllistettävyydellä varustettuja työmarkkinakansalaisia. Ohjauksellisen tiedon näkökulmasta politiikalle ei aina löydy perusteita.

Olemme työryhmässä kiinnostuneita siitä, miten ohjauksen ammattilaiset kohtaavat jännitteisten muutosten eettiset haasteet ja siitä, millaisia uusia toimintatapoja ja välineitä ohjauksessa näihin haasteisiin vastaamiseksi kehitetään. Miten suoritusten ja työllistettävyyden mittaaminen ja elämänkulun monimutkaistuvat polut liitetään yhteen? Millainen tila jää ohjaukselle, mitä ja miten nuoria ohjataan? Mitä ohjauksen yhdenvertaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittavat? Entä miten ohjauksella tuotetaan - tai haastetaan - valitsevia koulutus- ja työmarkkinakansalaisuuden ehtoja?

Odotamme teemaryhmään puheenvuoroja ohjauksen tutkijoilta, jotka toimivat nuoria ja nuoria aikuisiakin koskevien kysymysten parissa.

16. Theoretical, empirical and methodological approaches on political and societal activism of young people

Kari Saari (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu)

As stated by many authors before, the meaning of political and societal participation has been undergoing a profound change, especially among young people. Young people are engaging in politicized activities differently. Instead of seeing politics as narrowly institutional, signs of politics can be found anywhere: in everyday life and in the quotidian choices people make as they inhabit the civil sphere. Moreover, Colin Hay and Gerry Stoker have stated that political individualism has challenged, replaced or reshaped the traditional forms of collective political activism:

“Citizen politics has become removed from the old party-­led models. It is issue-­led, not ideologically driven. Nor does this new politics map easily on to traditional democratic processes or institutions. Instead, citizen-­led activism tends to be more viral and anarchic, leading to distributed models of political individualism that further reinforce the fracturing of the political landscape.” (Hay and Stoker 2009: 228.)

The presentations (with theoretical, empirical and/or methodological approach) can be either in Finnish or in English and they may focus on young people’s activities, participation or engagement in:
• Social or political movements
• Activist groups and networks
• Protests
• Everyday life activism
• Political and societal online activism
• Traditional and formal forms of political activism

17. Uudet ratkaisut ylisukupolvisten haasteiden ehkäisemiseksi

Sanna Välimäki, Nita Austero ja Elina Stenvall (SOS-Lapsikylä)

Ylisukupolvisuus näyttäytyy yhteiskunnallisena haasteena ja kierteen katkaisemiseksi tarvitsemme uudenlaisia interventioita. Esimerkiksi lastensuojelun ylisukupolvisiin asiakkuuksiin linkittyy moninaisten hyvinvointiongelmien ja riskitekijöiden kasautumisen prosessi, joiden taustalla heijastuvat koulutus- ja työllistymishaasteet, päihde- ja mielenterveysongelmat, varhainen vanhemmuus sekä tukiverkostojen puute. (Nousiainen, Petrelius & Yliruka 2016, 95-98.) Monet tutkimustulokset osoittavat, että sijaishuollosta itsenäiseen elämään siirtymisen tueksi tulisi olla tarjolla enemmän tuki- ja palvelurakenteita (Kääriälä & Hiilamo 2017). Lisäksi kansalaiseksi kasvaminen, osallisuuden kokemus tai poliittinen toimijuus vahvistuvat erityisesti nuorten saadessa olla mukana vaikuttamassa itselleen merkityksellisiin teemoihin, ilmiöihin tai yhteiskunnallisiin epäkohtiin (Stenvall 2018). Käytännössä esimerkiksi digitaaliset ratkaisut voivat sekä vahvistaa niitä kehittämässä olevia nuoria että mahdollistaa avun ja tuen aiempaa useammalle.

Työryhmässä keskitytään tarkastelemaan ylisukupolvisuutta ilmiönä sekä pohtimaan esimerkiksi uusia digitaalisia ratkaisuja haasteiden ylittämiseksi. Ylisukupolvisuuden tuottamien haasteiden ratkaisemiseksi voidaan tunnistaa esimerkiksi kokemustiedon mukanaolo ratkaisuja pohdittaessa, nuorten näkökulmien ja toiveiden tunnistaminen digitaalisuutta hyödynnettäessä tai arjen tunnistamista osana yhteiskunnallista osallisuutta ja vaikuttamista. Käytännön kehittämistyössä olemme esimerkiksi havainneet, miten lastensuojelun piirissä kasvaneiden kohdalla uudet digitaaliset sovellukset (esim. Ylitse MentorApp) ovat osaltaan vahvistaneet nuorten halua ja kiinnostusta olla osana yhteiskunnallisen hyvän edistämistä.

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan ylisukupolvisuutta erityisesti nuorten toimijuuden, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien, arjen osallisuuden tai digitaalisten ratkaisujen näkökulmasta. Toivomme ehdotuksia sekä tutkijoilta että käytännön toimijoilta.

 

18. Avoin/open

Järjestelytoimikunta etsii esityksellesi sopivan työryhmän. The organisers find a suitable group for your presentation.