Hip hop -taideohjaajien kokemuksia ja tulkintoja nuorten kohtaamisista kouluilla ja nuorisotaloilla

Reetta Kandolin


Tämä Näkökulma kuuluu Arviointitutkimus ja nuoriso 2.0 -kirjoitussarjaan.

Kohdata, antaa ääni, tukea, kuunnella, rohkaista, kulkea rinnalla; näin kuvailevat taidetyöpajoissa kouluilla ja nuorisotaloilla työskentelevät hip hop -taideohjaajat työtänsä nuorten kanssa. He ovat oman alansa ammattilaisia, jotka sekä tekevät taidetta että opettavat taiteen tekemistä lapsille ja nuorille. He ovat harrastustoiminnassa läsnä olevia aikuisia, ja esikuvia työpajoihin osallistuville. Omalla esimerkillään, tietojaan ja taitojaan jakamalla he toimivat tärkeänä linkkinä taiteen tekemisen ja hip hop -kulttuurin maailmoihin, ja silloittavat nuorille tietä mielekkäiden harrastusten pariin. Tämä Näkökulma-teksti avaa taideohjaajien kokemuksia ja tulkintoja nuorten kohtaamisista kouluilla ja nuorisotaloilla.

Hip hop lasten ja nuorten taidekasvatuksellisena työkaluna

..hip hopin kautta löytyy tosi monella tavalla luoville ihmisille se väylä… toteuttaa omia visioitaan ja…kehittyä ihmisenä eteenpäin, kehittyä taiteilijana eteenpäin. (ote BTF-taideohjaajan1 haastattelusta)

Hip hop -kulttuurista

Hip hop -kulttuuri juontaa juurensa 1970-luvulla New Yorkin lähiöistä, afrikkalais- ja latinalaisamerikkalaisten nuorten yhteisöistä, jotka ottivat performatiivisesti julkista tilaa haltuun omaehtoiseen toimintaan. Sille tyypillisiä piirteitä ovat performatiivisuus ja vuorovaikutuksellisuus yhteisössä. Hip hoppiin lasketaan kuuluvaksi yleensä neljä elementtiä, eli lajia: DJ, rap, breaking ja graffiti. Hip hopin viidenneksi elementiksi on nimetty knowledge eli tietoisuus sen juurista ja välittäminen eteenpäin. Hip hop on levinnyt sittemmin maailmanlaajuisesti ja tullut myös Suomeen 1980-luvulta lähtien. (Sykäri, Rantakallio, Westinen & Cvetanovic 2019: 7-15.)

Näin sanoittaa kokemustaan harrastetyöpajan taideohjaaja, jolle hip hop on sekä elämäntapa että ammatti. Samoin kuin Anna Jussilainen ym. (2018, 43) taideohjaajan määrittelevät, myös tässä tutkimuksessa taideohjaajat ovat erityisesti oman taiteenalansa ammattilaisia – hip hopin ammattilaisia. Taideohjaajalla on useita erilaisia rooleja nuorten parissa työskennellessään, joita Jussilainen ym. ovat ansiokkaasti julkaisussaan listanneet (mt., 45–53). Kuten tässä tekstissä esitän, tutkimillani taideohjaajilla on myös laajaa ymmärrystä ja osaamista nuorten ja ryhmien ohjaamisesta.

Breikkin opettaja opettamassa nuorille breikin liikkeitä. Kaikki lähellä lattiaa ringissä.

Taideohjaaja Lauri ”Laxa” Peltonen opettaa breikkausta Break the Fight! nuorten hip hop- tapahtumassa, Stoassa 18.9.2020. Kuvaaja: Paola Figueroa.

Hip hop tarjoaa rikkaassa ilmaisupaletissaan jokaiselle jotakin. Moni taideohjaaja korosti tutkimushaastatteluissa sitä, kuinka hip hopissa on kyse monen eri taidelajin yhdistelmästä, ja kuinka niiden kautta on mahdollisuus kehittää omaa ilmaisuaan kokonaisvaltaisesti. Vaikka monella taideohjaajalla on yksi vahva hip hopin laji, jonka kautta hän kehittää omaa osaamistaan ja jota hän opettaa, voivat myös muut hip hopin lajit olla mukana kokonaiskuvassa tukemassa oman ilmaisun eri puolia. Kuten Susanna Jurvanen toteaa Näkökulmatekstissään (ks. Näkökulma 58), näkevät taideohjaajat hip hopin kulttuurina tai kulttuuriperintönä. Siksi sen anti muodostuu laajemmaksi kuin pelkkä tekninen osaaminen, ja kyse on sekä asioiden tekemisestä että joukkoon ja sukupolvien ketjuun kuulumisesta.Visuaalinen kuvanosto tekstistä: Taideohjaajien mukaan tärkeää ei ole vain tekeminen, vaan myös se kenen kanssa juttuja tehdään. Hip hop on sosiaalinen tapahtuma.Taideohjaajien mukaan tärkeää ei ole vain tekeminen, vaan myös se, kenen kanssa juttuja tehdään. Hip hop on sosiaalinen tapahtuma. Sellaisena se sopii erinomaisesti nuorten harrastustoiminnaksi, jossa oleellista on uusien taitojen lisäksi löytää ryhmä, ja opetella toimimaan siinä. Vaikka hip hop on myös itsetutkiskelun väline, se on myös peili, jota näytetään muille. Se on tapa olla yhdessä. Haastatellut taideohjaajat ovat harrastepajoja ohjatessaan muutakin kuin ohjaajia. Hip hopin tradition mukaisesti he ottavat nuoret mukaan hip hopin tekijöiden joukkoon, joka on läsnä olevaa ohjattua ryhmää paljon suurempi. Kyse on sekä konkreettisesta että symbolisesta mukaan ottamisesta. Taideohjaajat, jotka ovat hip hopin ammattilaistekijöitä, liittävät nuoret toiminnallaan työpajan ajaksi hip hopin maailmanlaajuiseen alakulttuuriin. Työpajojen kohtaamisissa voi myös syntyä kontakteja, jotka johtavat yhdessä tekemiseen myöhemmin työpajojen ulkopuolella.

Koen et… breikki on tekosyy kutsuu ihmiset paikalle ja sit siinä on oikeesti kyse jostain ihan muusta… ja niinku taiteessa vähän ylipäätänsäkin, jos pidän tanssituntia niin tanssi on tekosyy kutsuu ne ihmiset sinne mut se mistä siinä oikeesti puhutaan on se mitä on olla ihminen ja miten handlata tätä elämäntilanteita ja kaikkee tällasta. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Toimintojen ytimessä autenttisuus

Haastateltujen taideohjaajien mukaan kysymys toiminnan itseohjautuvuudesta harrastepajoissa on oleellinen. Ylhäältä, ”jostain muualta” ohjattu toiminta ei kuulu hip hopin historiaan ja sotii autenttisuuden käsitettä vastaan. Autenttisuus, "authenticity, keepin’ it real", on yksi hip hopin ideologian kulmakivistä, ja hip hopissa tekijän autenttisuus rakentuu aina tietyssä kontekstissa. Tekijän autenttisuus ilmenee sekä oman että lajin historian tuntemuksen osoittamisena, omana tyylinä ja henkilökohtaisen tarinan kerrontana (Westinen, Rantakallio 2019, 124–125.). Siksi työpajojen taideohjaajien oma autenttinen tekeminen ja sen tuominen nuorten keskuuteen on oleellinen osa työpajojen luonnetta. Kyse ei ole kuitenkaan vain katu-uskottavien pro-tyyppien tuomisesta nuorisotoimintaan, vaan siitä että työpajojen ohjaajat osallistuvat yhdessä nuorten kanssa kollektiiviseen matkaan, jossa ohjaudutaan kohti jotakin yhdessä syntyvää päämäärää.

..annan sen vähän lähtee menee siihen kaaokseen, sit taas pistän sitä… järjestykseen, annan niille kokemuksen et täällä saa…tutkia vapaata olemista ja näin. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Vapaa oleminen yhteiseen prosessiin osallistuvan ohjaajan kanssa tarjoaa nuorille myös mahdollisuuden keskusteluihin ja vuorovaikutukseen. Jos nuoren elämässä ei ole huoltajien lisäksi muita aikuisia, joiden kanssa pohtia kasvamista ja maailmanmenoa, voivat tällaiset kohtaamiset olla erityisen tärkeitä. Taideohjaajat pitivätkin vuorovaikutusta ja keskusteluja nuorten kanssa yhtä tärkeinä kuin itse lajin opettamista. Erilaiset yhteisesti koetut tilanteet, nuorten kysymykset ja taidetyöpajoissa esiin nousevat konfliktit ovat tärkeitä ohjauksen työkaluja. Nämä nuorten ryhmään tuomat keskustelut ja tapahtumat antavat myös sisältäpäin materiaalia työskentelyyn ja ohjaavat toimintaa ryhmän itsensä hyväksi. Nuoret tulevat työpajoihin opettelemaan uusia taitoja, mutta he tuovat sinne myös omat kysymyksensä siitä, mitä elämä on ja miten sitä pitäisi elää. Tarkkanäköinen ohjaaja voi tuoda opetukseen mukaan juuri sen autenttisen otteen, joka mahdollistaa kysymysten kysymisen. Kehon liikkeen, musiikin tai kuvan sisältöjen kautta on mahdollista käsitellä sellaisiakin aiheita, joille ei löydy verbaalisessa kanssakäymisessä ehkä niin helposti sanoja. Toisaalta työpajojen ohjaajat kuvailivat työnsä sisältävän paljon myös keskusteluja oppilaiden kanssa muistakin kuin työpajan aiheista. Nämä muut keskustelut ovat se ydin, jonka ympärille tekeminen luontevasti muodostuu.

Visuaalinen kuvanosto tekstistä. Otsikko: Quarantine graffiti crew. Keväällä 2020 kun Suomessa otettiin käyttöön poikkeuslaki ja nuoret siirtyivät käymään koulua kotoa käsin sekä harrastamaan etäyhteyden ylitse, myös Break the Fight! Mahdollisuus kuulua #BTFItaHelsinki -hankkeessa siirryttiin notkeasti ja luovasti toteuttamaan harrasteryhmiä sekä kouluprosesseja etäyhteyden avulla. Tein nettietnografiaa maaliskuulta toukokuulle ryhmissä. Ensimmäiset kokoontumiset olivat jo 23.3.2020, ja kevään aikana etäyhteysohjelmia ja sähköisiä alustoja mukautettiin eri lajien tarpeille sopiviksi sekä monipuolisemman vuorovaikutuksen nuorten ja BTF-taideohjaajien välillä mahdollistaviksi. Yksi kevään ryhmistä nimesi itsensä ”Quarantine graffiti crew”:iksi, joka jo nimen tasolla kertoo yhteisyyden tarpeesta ja mahdollisuuksista kotiin eristäytymisen aikakaudella. Ryhmissä nuoret myös käsittelivät poikkeusoloihin liittyviä erilaisia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan – hyödyntäen tässä myös taidetyöskentelyn avaamia mahdollisuuksia.

Arvot vai arvosanat?

Moni meistä muistaa omasta lapsuudestaan opettajan, joka omalla esimerkillään ja meitä kuuntelemalla ja katsomalla teki meille itsellemmekin näkyväksi sen, mitä hän oli nähnyt meissä jo jonkin aikaa. Taideohjaajien kokemukset työpajoista sisälsivätkin sekä vastuuntunnetta että iloa siitä, että he saattoivat olla merkityksellinen aikuinen nuoren elämässä. Koulumaailma, jossa oppilasta arvioidaan jatkuvasti arvosanoin ja jossa jatkuva vertailu toisiin on käynnissä, ei välttämättä systeeminsä rajoissa kykene tunnistamaan nuoressa niitä piirteitä, mitkä saavat hänet kukoistamaan. Jos oppilaan on koulussa vaikea tuottaa oikeinkirjoitettua kirjakieltä millään kielellä, ja jos tekstin tuottaminen on työn ja tuskan takana, on iso harppaus sekä käytännössä että itsetunnolle kyetä kirjoittamaan ajatuksiaan paperille.

“hitto! nyt oli väärä muoto, nyt oli taas väärä muoto” et niillä menee ihan sikana energiaa laittaa..ja mä oon sit et “hei mua ei kiinnosta, kunhan itse tiedät mitä sanot, et älä spennaa siihen et kaikki olis oikein”..tietenkin kun ollaan äikäntunnilla ja muilla tunneilla ja näin poispäin. Mut täällä sä voit vähän relaa..et kaikkien lauseiden ei tarvii olla ihan oikein kirjotettu ..sen huomaaminen et pystyn kirjottamaan sata sanaa lähes kymmenessä minuutissa, pystyn aika paljoon.. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Nuorisotiloilla tehtävän nuorisotyön päämäärä on saada nuorelle itselleen näkyväksi hänen oma itseytensä ja omat voimavaransa. Tämä oman äänen, voimavarojen ja osaamisalueiden tunnistaminen on myös haastateltujen taideohjaajien ykköstehtäviä, jonka kaikki mainitsivat työssään motivoivana, mutta myös haasteena. Haasteen siitä tekevät ne odotukset, joita nuoriin kohdistetaan eri tahoilta. Eräs ohjaajista nimesi haastattelussaan nämä instituutioiden ja aikuismaailman luomat säännöt ja paineet ”insinööriyhteiskunnaksi”, jossa kaiken tekemisen pitää olla tulosta tuottavaa tai ainakin siltä näyttävää. Taideohjaajat pystyvät oman tekemisensä prosessien kautta samaistumaan ja ymmärtämään nuorten päämäärättömältä vaikuttavaa hengailua. Taideohjaajien on mahdollista näyttää nuorelle, että hänen tapansa olla, tehdä ja luoda ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä kaavaa, vaan jokainen voi tehdä omalla tavallaan ja juuri siinä ajassa minkä prosessi vaatii.

Pajoissa sä voit käsitellä näitä asioita, mut sun ei välttämättä tarvii tehä biisiä, vaan sä voit puhuu ja jos sä et tällä viikolla kirjota biisii, nii tekee sen vaikka sitten kolmen vuoden päästä ku sai käytyy tälläsen keskustelun..
ettei pidä myös väheksyy sitä ettei synny.. koska sekin on musta ennakkoluulojen asettamista, kokenu että jos “mä en vittu halua, niin miks mun pitää”. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Tutustuessaan oman tekemisensä aikatauluihin ja syihin nuori voi löytää sellaista, mitä ei voi edes opettaa. Pelkkä oman ymmärryksen lisääntyminen voi olla luovan työn tulos. Samalla nuori saa kokemuksen sellaisesta tekemisestä, jonka arvostamista yhteiskunnassamme ei muuten opeteta. Tällaisesta kokemuksesta voi olla hyötyä oman luovuuden tunnistamisessa, sekä omien työskentelytapojen hahmottamisessa.

Et se taiteilija ei oo mikään hörhö, vaan se..jäävi haahuilukin on sitä työn tekemistä. Mikä näyttää ulkopuoliselta et mitä toi tekee..mut sillä on joku prosessi menossa siinä. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Millainen hip hop?

Hip hopin sisällön vapaus ja se, että hip hop on osa nuorisokulttuuria, tekevät siitä helposti lähestyttävän työkalun. Työpajoissa, olivat ne sitten koulujen tai nuorisotilojen yhteydessä järjestettyjä, on lupa käsitellä asioita, jotka monesti jäävät koulumaailman ulkopuolelle. Työpajojen ohjaajien tavassa ohjata on aistittavissa anarkian tuulahdus, joka luo sallivan ilmapiirin tabujenkin käsittelylle. Toisaalta: onko anarkistista puhua aiheista, joita media levittää silmiemme eteen iästämme ja statuksestamme huolimatta?

Hip hoppiin liitetty stereotyyppinen toksinen maskuliinisuus (ks. mm. Järvinen 2019, 37), huumeiden, rikollisuuden ja rahan ihailu tarjoavat hyviä keskustelunaiheita. Aseista, seksistä ja huumeista räppäävä rajoja kokeileva nuori voi tehdä sen turvallisesti ympäristössä, jossa aikuinen ei tuomitse vaan keskustelee. Taideohjaajat ovat myös tietoisesti pyrkineet korostamaan hip hopin rakentavia puolia, ja rakentaneet lapsiystävällistä versiota hip hopista, jossa korostuu hip hop -kulttuurin yhteisöllisyys ja toisten kannatteleminen. Toisaalta liian siloteltua kuvaakaan taideohjaajat eivät halua hip hopista antaa, koska nuoret löytävät aikuisten ongelmallisina pitämät piirteet mediasta joka tapauksessa, ne vetävät puoleensa.

..että siin on jotain joka on vähän normii rikkovaa ja vähän ehkä jopa laitonta, tiätsä et se on vähän väärin ja siistii. Et sellanen edge. Et sitä ei voi ihan ottaa pois koska sitten siit tulee leikkikouluhiphoppii ja se taas ei oo mitenkään hyödyllistä projektille. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Hip hop -skeneä edustavan taideohjaajan kohdalla kyse ei ole vain tasapainoilusta skenen, koulumaailman, turvallisen aikuisen ja kapinan välillä, vaan myös tasapainoilusta hip hopin itsensä luonteen kanssa. Taideohjaajat pohtivat, millainen olisi se hip hop, joka sekä puhuttelisi lapsia aliarvioimatta heitä, että olisi työkaluna rakentava ja soveltuisi myös nuorisotyön ja kasvatuksellisten tavoitteiden kanssa yhdessä käytettäväksi. Ongelmatonta sellaisen hip hopin version löytäminen ei ole. Ongelmatonta ei ole myöskään hip hop-skeneen suhteessa oleminen, koska työpajoissa kyseessä on kuitenkin aikuisten alaikäisille järjestämä toiminta, johon kuuluu sekä vastuu nuorista että toisaalta arvostus ja uskollisuus omaa alakulttuuria kohtaan.

Tietokone, mikrofoni ja dj-laite, joita kaksi nuorta käyttää.

Break the Fight! -toiminnan Instagram-tillillä on paljon kuvia työpajatyöskentelystä. Tämä julkaisu liittyy hankkeen 12-viikkoisiin koulutyöpajoihin Itä-Helsingissä, jossa koululaiset pääsivät muun muassa dj-hommiin.

Lisäksi kun kyse on ilmaisen harrastustoiminnan mahdollistamisesta, koki moni haastatelluista taideohjaajista ongelmalliseksi sen, kuinka nuoret taidetyöpajojen jälkeen löytävät vastaaviin matalan kynnyksen harrastuksiin, joihin yhtenä tekijänä liittyy maksuttomuus. Tällaisia hip hop-kulttuuriin liittyviä harrastusmahdollisuuksia on vähän. Miten sitten taas tuoda alaikäinen osaksi ”skeneä”, vaikkapa harjoittelemaan breikkareiden suosimaan harjoittelupaikkaan Kisikselle (Kisahalli), jos nuorella ei ole esimerkiksi bussilippua tai lupaa liikkua niin kauas kotoa yksin? Tai jos nuoren tekemä biisi jää vain työpajan sisäiseksi tekemiseksi, jota ei julkaista missään, tai jos vain tietyntyyppiset, aikuisten määrittämät biitit valitaan esitettäviksi koulun joulujuhlassa? Kuinka kaukana silloin ollaan hip hopin itseohjautuvasta, kontrolloimattomasta hengestä?

”Kyl se kestää sen!”

Nuoret tuovat työpajoihin myös teemoja, joiden käsittely koulumaailmassa ei olisi sopivaa. Tämä rohkeus käsitellä itseään askarruttavia aiheita avoimesti työpajassa ohjaajan kanssa kertoo mielestäni nuorten luottamuksesta ja ohjaajan vertaisuudesta enemmän kuin rajojen testaamisesta.

BTF-taideohjaaja: heillä oli syntyny kotona omaa räppiä.. niin sit ne oli, että: “ näytä, näytä mitä räppiä me ollaan tehty, kyl se kestää sen”
… mut siis no, se kuuluu sit varmasti tohon ikään ja noin poispäin, mut sit taas sai tehtyy selväks et älkää nyt herranjumala tällästä julkasko, et tätä me ei voida täällä työstää, et tää tulee vastaan eettisesti, ja mitä me aikuisina, miten me ylipäätään suojellaan teitä. …Et ei voida tällästä..
Haastattelija: Miten ne suhtautu siihen?
BTF-taideohjaaja: ne oli ihan fine, ne teki niitä biisejä mitä ne oli kirjottanu koulussa ja näin poispäin, ne pääs kokeileen miltä tuntuu studiotyöskentely ja näin poispäin.. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Se, ettei kaikkea voi julkaista ei tarkoita, etteikö kaikesta voisi puhua. Moni ohjaaja mainitsi arvoista keskustelun olevan tärkeä osa työtään, mutta pelkän puheen lisäksi he pyrkivät myös omalla esimerkillään näyttämään millaiset arvot kannattelevat heidän hyvinvointiaan. Taideohjaajat kertoivat sanoittavansa tunteitaan ja jaksamistaan nuorille, ja painottavan levon ja oman rajallisuuden tunnistamista myös omassa toiminnassaan. Opettamalla omana itsenään he opettavat nuorille myös omana itsenä oloa. Vaikka työ haastateltujen ohjaajien mielestä onkin antoisaa juuri siksi, että saa laittaa oman persoonansa niin vahvasti peliin, se on siitä syystä myös kuormittavaa. Tanssijoiden kohdalla kyseessä on myös fyysinen kuormittavuus, sillä breikkausta ei voi opettaa vain sanoilla.

hip hop on asia joka on, se on perinne ja se, niinku opettajasta oppilaalle annetaan, ja se on tosi riippuvainen siitä, että opettaja antaa omilla ehdoilla ja omalla tavalla sen mitä hän on saanu oppilaalle, ja hyvällä tahdolla. Tahdolla opettaa. Ei pelkästään tahdolla tehdä sitä duunii. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Visuaalinen kuvanosto tekstistä: ”Se, ettei kaikkea voi julkaista ei tarkoita, etteikö kaikesta voisi puhua.” (BTF-taideohjaaja)

Lopuksi

Autenttisuus voidaan ymmärtää aitoutena, rehellisyytenä, peittelemättömyytenä ja motivaation tunnistamisena (ks. myös Inka Rantakallion ja Elina Westisen Näkökulma-teksti). Taideohjaajien kyky olla läsnä ja laittaa opetukseen koko persoonansa ja osaamisensa antaa mahdollisuuden toisenlaiseen opetustilanteeseen kuin perinteisessä koulumaailmassa. Eräs ohjaaja kuvailee haastattelussa elämää ja ihmisten kanssa toimimista sosiaaliseksi shakiksi, ja sitä hän pyrkii myös oppilailleen opettamaan, ei pelkkää breikkausta. Hyväntahtoisuus, huumori, kuunteleminen ja rajojen veto ovat taideohjaajien työkaluja.

Haastatteluissa nousi ilmi toistuvasti havainto siitä, että nuoret puhuvat taideohjaajille vaikeistakin asioista, ja haluavat käsitellä niitä myös harjoituksissaan eri hip hop-lajien keinoin. Ohjaajien suuri vastuu onkin ottaa nämä joskus kiellettyinäkin pidetyt aiheet siten vastaan, ettei nuori joudu hankalaan tilanteeseen, ja samalla mahdollistaa asioiden tutkimisen turvallisesti.

Rakennustyömaan vaneriseinä ja nuoria maalaamassa vaneriin graffittia.

Nuoret kokeilemassa graffitin tekemistä ja maalaamassa yhteistä graffititeosta taideohjaaja Santeri ”Roy” Karttusen ohjauksessa Break the Fight! Hip hop-pajassa. Kuvaaja: Paola Figueroa.

Taideohjaajien opetustavat ovat toki yksilöllisiä, mutta yhteistä on hip hopin eetoksen mukanaan tuoma autenttisuus ja ohjaajan oman persoonan ja osaamisen tuominen opetustilanteeseen. Hip hop-työpajoissa on mahdollista luoda opetustilanne, jossa nuoren yrittäminen pääsee loistamaan turvallisen ja hänet todella näkevän taideohjaajan läsnä ollessa.

Koulumaailmassa ei luonnollisesti ole mahdollista järjestää kaikille täysin yksilöllistä opetusta, vaan on mentävä suurten ryhmien ja tiukkojen aikataulujen mukaan. Nuoren mahdollisuudet tunnistaa itse itsessään omia vahvuuksiaan saattaa jäädä tällaisessa tilanteessa toteutumatta, varsinkin jos nuorella ei ole elämässään aikuisia, jotka näyttäisivät opetussuunnitelman ulkopuolisen maailman suuren rikkauden, monipuolisuuden ja nuoren kompetenssin siellä.

Taideohjaajien haastatteluissa nousi esiin myös vastavuoroisuuden arvo. Opettajuus ei olekaan opetustilanteen ulkopuolelta hankittu, pysyvä ominaisuus, vaan se annetaan ja saadaan joka kerran opetustilanteessa uudestaan ja uudestaan. Sellaisella herkkyydellä, joka mahdollistaa myös oppilaaksi tulemisen.

oppilas luo opettajan… Siihen asti mä oon semmonen ohjeiden antaja - musta tulee opettaja siinä vaiheessa kun oppilas tekee musta opettajan, periaatteessa. Mut toi on vähän tommosta filosofista ehkä. (ote BTF-taideohjaajan haastattelusta)

Kirjoittaja

Reetta Kandolin.

HuK Reetta Kandolin

Kirjoittaja on kansatieteen maisterivaiheen opiskelija, joka on valmistumassa Helsingin yliopiston kulttuurin tutkimuksen tieteenalasta. Hän työskenteli kevään 2020 korkeakouluharjoittelijana Nuorisotutkimusverkoston toteuttamassa hankkeessa Kohti nuorten kestävää hyvinvointia Itä-Helsingissä – Break the Fight! Mahdollisuus kuulua #BTFItaHelsinki -hankkeen seuranta- ja arviointitutkimus (2018–2021).

Viitteet

  1. Break the Fight! - Breikkaa koulukiusaamista vastaan on Arja Tiili Dance Companyn 2014 käynnistämä taidekasvatuksellisten toimintojen kokonaisuus, johon sisältyy taidetyöpajoja peruskoululaisille sekä ammattiteoksia. Break the Fight! Mahdollisuus kuulua #BTFItaHelsinki -hankkeessa toteutetaan kolmen vuoden ajan 12-viikkoisia hip hop-taidetyöpajaprosesseja kouluissa sekä tarjotaan ilmaisia harrastusmahdollisuuksia Itä-Helsingin nuorisotaloilla, verkossa ja ilmaistapahtumissa. Nuorisotutkimusverkoston käynnissä olevassa tutkimushankkeessa tutkitaan, miten Itä-Helsingissä tapahtuva BTF-toiminta tukee nuorten kestävää hyvinvointia. Hanke on jatkoa Nuorisotutkimusverkoston aiemmin (2017–2018) toteuttamalle seuranta- ja arviointitutkimukselle Break the Fight! Kiertue- ja mallinnushankkeessa. Aiemman tutkimushankkeen loppujulkaisu Väkivallattomuuden sanomaa yläkouluihin hip hop-kulttuurin keinoin (toim. Sofia Laine) ilmestyi marraskuussa 2018.
        Tämän Näkökulma-tekstin aineistona on käytetty BTF-taideohjaajien haastatteluja vuosilta 2018–2019. Ainestoa ovat keränneet tutkija Susanna Jurvasen ja korkeakouluharjoittelija Riikka Hynnisen lisäksi Helsingin yliopiston folkloristiikan ja kansatieteen oppiaineiden kenttätyökursseille osallistuneet opiskelijat – suurkiitos kaikille kurssien opiskelijoille hyvästä yhteistyöstä! Tässä tekstissä analysoidaan kahdeksan (5 miestä ja 3 naista) BTF-taideohjaajan haastatteluita.

Kirjallisuus

Jurvanen, Susanna (2019) Kun hiphop-nuorisotila jalkautui kauppakeskukseen. Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Näkökulma 50.

Jussilainen, Anna & Nätkinniemi, M Merja & Tirkkonen, T Tuomas & Stiller, Ira & Vilmilä, Fanny (2018) Avaimia omaan polkuun: taidetoiminta nuorten elämäntaitojen tukena. Lasten ja nuorten säätiö.

Järvinen, Johanna (2019) Suomiräpin ainokaiset: Millä tavoin naispuoliset räppärit kokevat naiseutensa vaikuttavan heidän toimintaansa suomalaisessa rap-skenessä? Maisteritutkielma, sosiologia, Jyväskylän yliopisto.

Rantakallio, Inka & Westinen, Elina (2020) Räpin aitoutta arvostetaan myös netissä – Katsaus Suomen suosituimpaan nuorisomusiikkiin ja sen faneihin. Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Näkökulma 59.

Sykäri, Venla & Rantakallio, Inka & Westinen, Elina & Cvetanović, Dragana (2019) Hiphop Suomessa: Puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 219.

Westinen, Elina & Inka Rantakallio (2019) Keep it real – rap-artistien näkemyksiä autenttisuudesta. Teoksessa Venla Sykäri & Inka Rantakallio & Elina Westinen & Dragana Cvetanović (toim.), Hiphop Suomessa: Puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 219, 124–149.